Wescopir, energiaihme Äänekoskella!

Blogikirjoitus Sisä-Suomen lehdessä syyskuussa 2018

Meidän perheen neljä raavasta poikaa ovat parkaisseet ensimmäiset rääkäyksensä tuo ihmelaitteen edessä. Se laite oli Wescopir, Äänekosken Kullervonkadulla, nyt jo kadonneella kadulla.

Wescopir oli ensimmäisiä lämmityslaitteita, joka lämmitti huoneen öljyllä. Siihen kannettiin polttoainetta pari kertaa viikossa ja kunniatehtävä oli meidän poikien harteilla. Ei tarvinnut enää puita noutaa liiteristä samaan tahtiin kuin ennen. Meillä oli piharakennuksessa todella suuri liiteri, ihan siinä ulkovessan ja autotallin kanssa samassa rakennuksessa.

Ei ollut enää samanlaista tuoreen puun tuoksua vaan öljyn vaimea aromi täytti ruokahuoneen.

Ruoka toki tehtiin edelleen puuhellalla, mutta Wescopirin päällä sekin pysyi lämpimänä. Meillä oli kotiapulaisia. Eräällä pitkään meitä hoitaneella oli komea nimi, Raija Tawastjerna, Pihtiputaalta kotoisin, joka avioliiton solmittuaan muutti nimensä Raija Kautoksi.

Asuimme ensin äitini vanhempien yläkerrassa, hellahuoneessa, siitä oli suora näkymä naapuriin josta oli tuleva meidän kotimme läpi nuoruusvuosien.

Jonne Salmelin oli tuohon aikaan taksiautoilija, Miili Salmelin os. Hurme oli Ahosen sekatavakaupassa myyjänä. Miili-mummu oli tuki ja turva meille kaikille, heillä oli piharakennuksessa sauna, jossa lauantaisin vietettiin mukavaa aikaa, kotiin oli matkaa muutama kymmenen metriä, talvella mentiin paljasjaloin vauhdilla.

Toiset isovanhemmat asuivat Säästöpankin talossa, toisessa kerroksessa, jonka alakerrassa vaarini Urho Närhi piti sähköliikettä.

Alkujaan akkujen lataamisella, sittemmin kaikenlaisilla sähkölaitteilla ja radioilla leipänsä tienaava ”Toihvaari” oli myös muusikko (häneltä siis olen nämä lahjani perinyt, ja Laurakin), hänelle rakas harrastus oli mieskuoro. Hän perusti useita kuorolauluun keskittyneitä lauluyhtyeitä läpi Suomen maan. Urho ja Hilja olivat tavanneetkin Urhon keikalla, hän soitti Jyväskylän asemahallissa pianoa, kun jämsäläinen Hilja istahti häntä kuuntelemaan. Kulttuuri oli hänelle kaikki kaikessa, hän kuului muun muassa vuonna 1938 Suomen kulttuurirahaston perustajalahjoittajiin,  mukavalla summalla vielä.

Urho Närhin sairastuttua yritys myytiin Esko Niskaselle, joka perusti hyvin menestyneen sähköliikkeen, Ky Niskasen.

Kotakennääntie oli Hiljan ja Urhon seuraava kotiosoite. Siellä asuivat heidän kanssaan Liisa-tädin ( muotitaiteilija Riitta Immonen) tytär Helena josta tuli ylioppilas ja myöhemmin voimistelunopettaja. Matti taas ei saanut silmistään Salme Salmeliinia, hänestä tuli rouva Salme Närhi.

No, sillä lailla alkoi meidän, neljän veljeksen, tulevaisuus terhakoiksi äänekoskelaisiksi.

Läähätin ja läkähdyin koko Äänekosken kesän

Blogikirjoitus Sisä-Suomen lehdessä syyskuussa 2018.

Ajelin juhannuksen alla Äänekoskelta Kalaniemeen päin ja mietin mielessäni, mitä ihmettä olin taas mennyt lupaamaan. Teatteri Eurooppa 4 harjoitteli Kievarin Kesäteatterissa parhaillaan teatterinäytöstä Prinsessa 65, ja minut oli pyydetty siihen mukaan, mutta enhän tiennyt näyttelemisestä yhtään mitään. Tuosta Prinsessa 65 -laulusta tiesin toki, olen esittänyt sitä noin miljoona kertaa kymmenien vuosien aikana. Esityksen ohjaajana oli kokenut ammattilainen Teijo Eloranta, joka vakuutti minulle että kaikki näyttelijät ovat ammattilaisia, ja ovat valmiita auttamaan. Minulle oli varattu vain lauluosuudet, joten enköhän minä ne voi hoitaa kunnialla läpi.

Ei minua ole ennen ohjannutkaan kukaan, ei ollut sanomassa mitä tehdä tietyllä hetkellä. (no äiti tietysti aikoinaan!) Kyllä näyttelijöiden ja tanssijoiden muisti täytyy olla täyttä rautaa, esityksen tapahtumat vilahtavat kuin salamat ja esiintymisasuja vaihdetaan tiheään tahtiin.

Neija Välilä harjoitti koreografian, ja hänen myös laulunsa ”Läähätän ja läkähdyn” oli mestarisuoritus. Se sanapari kyllä kuvasi hyvin koko kesän fiilistä, 37 vauhdikasta päivää.

Olihan mukana myös äänekoskelainen Tuuli Piltonen, tanssimassa ja laulamassa, hän on nyt tulkinnut laukaalaisen Petri Tuunaisen säveltämän kappaleen ”Let the years go by”, joka ilmestyy lähiaikoina. Mukava seurata lahjakkaiden keski-suomalaisten uria.

Aivan lyömätön Teemu Vesterinen Saarijärveltä oli piti aina tervetuliaispuheen, joka sai yleisön oikealle tuulelle, nauru kuului monesta suusta. Aina esityksen päätyttyä tapasin katsojia, hämmensihän se kun niin monet ihmiset, joukossa maankuuluja esiintyjiäkin, halusivat ottaa selfien minun kanssani.

Asuin koko puolitoista kuukautta mökillä Kalaniemessa, auringon lämmössä. Suviseurat olivat Konginkankaalla vaan eipä seuralaisia näkynyt kylän raitilla. Hyvin kuuluivat kättäytyneen, edes autoruuhkaa eivät saaneet aikaiseksi, vaikka yleisöä oli 80 000 henkeä.

Kävin Konginkankaalla Reimarin Tuvassa ruokailemassa ja jäin uein suustani kiinni Tuvan emännän kanssa. Siinäpä on oiva paikka käydä turisemassa ja uusimmat kyläkunnan uutiset kuulostelemassa. Reimarin Tuvassa oli Pässinrata-lehden numerot myynnissä, löysin sieltä jutun Jonne Salmelinista, minun vaaristani ja hänen isästään seppä Augustista. Siitähän selvisi myös, että olemme nobelisti F.E.Sillanpään kanssa samaa sukua.

Reijo Mikkonen asustaa nykyään Konginkankaalla. Oli hauska tapaaminen, Reijon kanssa oltiin aikoinaan Tuomo Vuorisen yhtyeessä, ja hauskaa oli silloinkin (noin viisikymmentä vuotta sitten).

Hienoja biisejä ja suomalaista musiikkihistoriaa

 

Seppo Närhin Hi-Hat recordsille tehdyistä levyistä on julkaistu kokoelma ”Kujakissa - 35 laulua tästä elämästä”. Ne kaikki ovat hienoja esityksiä 1970- ja 1980 –luvuilta. Ne tuovat mieleen mukavia muistoja ja tähän päivään taas hyvän tunnelman, ne eivät ole yhtään vanhentuneet, niin huolella ja tyylillä ne on aikoinaan tehty.

Joukossa on myös suomalaisen kevyen musiikin historiaa. Sepolla oli kunnia saada taakseen parhaat suomalaiset tekijät sanoituksiin, sovituksiin ja sävellyksiin. Yksi suomalaisia klassikkoja on tietysti Prinsessa 65, jossa on Hectorin sanoitus, Hectorilta on mukana muistakin.

Pertsa Reponen sanoitti ”Vielä keikkaa monta teen”, josta uudella kokoelmalla on vuoden 2009 sovitus. Kaisu Liuhalalta on useita sanoituksia, samoin Irina Milanilta, kuten Tommi ”Mansikkapaikka” Liuhalalta. Junnu Vainion tutun riemastuttava ”Salamisen lauantai” nousee varmasti uudelleen esille.

Jukka Virtasen riimittelyt ”Takki pois” ja ”Kitaralla tapoin täin” ovat parasta mahdollista Virtasta. Mikko Alatalon ja Harri Rinteen ”Pari peruskaljaa” single vuodelta 1983 on nyt ensimmäistä kertaa cd:llä. Sitähän moitittiin aikanaan kaljoitteluun yllyttämisestä.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 

Luokkakokous2 -elokuvassa ovat pääosissa Aki Hirviniemi, Jaajo Linnanmaa ja Sami Hedberg sekä musiikkina mm. Seppo Närhin Prinsessa 65.

Prinsessa-65 on taas ykkösenä, nyt Luokkakokous 2-elokuvassa
 

Vuoden 1975 Seppo Närhin hitti Prinsessa 65 soi taas kaikkialla, tämän ajan suosituimmassa elokuvassa `Luokkakokous 2:ssa´ sitä hienoa kappaletta lauletaan ja soitetaan.

Prinsessa 65 on säveltänyt Neil Sedaka ja Howard Greenfield. Suomalaiset sanat teki Heikki Harma.  Kappale julkaistiin Seppo Närhin kantrihenkisellä albumilla "Närhi" ja singlenä. Singlen toisella puolla on Cat Stevensin "Moonshadow" eli Heikki Harman käännöksenä "Kuukoira".  (Hi-Hat HIS 1005)

Seppo Närhi lauloi ja soittajina olivat Nono Söderberg, Ronnie Osterberg, Kai Westerlund, Heikki Virtanen ja Nappi Ikonen - kaikki suomalaisen kevyen musiikin huippunimiä.

”Prinsessa 65” kertoo bändäreistä, jotka pyrkivät bändien keikkabusseihin ja soittajien tuttavuuteen.

Ota ja kuuntele kokonaan ja rauhassa: https://www.youtube.com/watch?v=6ukFe7DpW2s

 

 

Sepon sävellys julkaistaan Sulasoi 2 -nuottivihossa

Tämä kaunis maa -laulun Seppo teki äidilleen, hän lauloi Äänekosken Naiskuorossa 65 vuotta. Nyt Suomen laulajien ja soittajain liitto SULASOL julkaisee naiskuorolle Reijo Kekkosen sovittaman laulun Sulasoi2 -nuottivihossa.  Katso Sepon oma versio youtube

 

Ensijulkaisu netissä

Vanhan laulajan toive

Takavuosien herkimpimiä tulkintoja on Seppo Närhin "Vanhan laulajan toive", jonka tv-taltiointi on nyt saatu youtube-sivuille ja Seppo Närhin sivuille. Laulun on säveltänyt ja sanoittanut Pekka Lehto. Klikkaa tästä ja kuuntele