Hienoja biisejä ja suomalaista musiikkihistoriaa

 

Seppo Närhin Hi-Hat recordsille tehdyistä levyistä on julkaistu kokoelma ”Kujakissa - 35 laulua tästä elämästä”. Ne kaikki ovat hienoja esityksiä 1970- ja 1980 –luvuilta. Ne tuovat mieleen mukavia muistoja ja tähän päivään taas hyvän tunnelman, ne eivät ole yhtään vanhentuneet, niin huolella ja tyylillä ne on aikoinaan tehty.

Joukossa on myös suomalaisen kevyen musiikin historiaa. Sepolla oli kunnia saada taakseen parhaat suomalaiset tekijät sanoituksiin, sovituksiin ja sävellyksiin. Yksi suomalaisia klassikkoja on tietysti Prinsessa 65, jossa on Hectorin sanoitus, Hectorilta on mukana muistakin. Pertsa Reponen sanoitti ”Vielä keikkaa monta teen”, josta uudella kokoelmalla on vuoden 2009 sovitus. Kaisu Liuhalalta on useita sanoituksia, samoin Irina Milanilta, kuten Tommi ”Mansikkapaikka” Liuhalalta. Junnu Vainion tutun riemastuttava ”Salamisen lauantai” nousee varmasti uudelleen esille. Jukka Virtasen riimittelyt ”Takki pois” ja ”Kitaralla tapoin täin” ovat parasta mahdollista Virtasta. Mikko Alatalon ja Harri Rinteen ”Pari peruskaljaa” single vuodelta 1983 on nyt ensimmäistä kertaa cd:llä. Sitähän moitittiin aikanaan kaljoitteluun yllyttämisestä.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Freeman + Kuivalainen + Närhi

♦ Yksi miellytävistä keikoista hyvien soittajien kanssa ♦


Kerran 1990-luvulla perustettiin trio yhdeksi illaksi kun rav. Hermannin Kukko vietti pikkujoulua. Siinä soittivat Freeman, Kari Kuivalainen ja Seppo Närhi. Freeman soitti kitaraa, Kari on rumpalina paremmin tunnettu ja minä soitin koskettimia.limme Freemannin kanssa melkein naapureita ja pidimme hauskaa sen illan soiton varjolla. Sen jälkeen pojat jatkoivat molemmat leipätyötään ork. Menneisyyden Vangeissa. Minä olin tuohon aikaan Kari Tapion bändissä.

 

 

Närhin pojat Äänekosken tehtailla töissä.

 

Matti Närhi sanoi aikanaan meille veljeksille: `Äänekoskella tehdas on hyvä työpaikka nuorelle miehelle aloittaa ura tehtaanmiehenä.

Mehän uskottiin, yksi kerrallaan ensin kapteeni Karhusen juttusille työhönottoon.

 

Sihtimies Pertti oppi 

tehtaalla trukkikuskiksi

 

Ensimmäisenä lähti tehtaanmieheksi Pertti, veljeksistä vanhimpana. 

- Koulun jälkeen olin ensin armeijassa Kajaanissa ja kävin lomilla ollessani työhönotossa Karhusen puheilla, olin tietysti saanut jopa loman sitä varten, muistelee Pertti Närhi.

- Pääsin puoleksi vuodeksi tehtaalle sihtimieheksi. Asuttiin Kullervonkadulla ja tietysti pyörällä ajelin tehtaalle, kolmessa vuorossa töitä tehtiin.

  • Sihtimies valvoi, ettei sellumassa siinä kuusi metriä leveällä viiralla katkea, ja kun sellulevyt tulivat leikkuulta 1 x 1,5 metrin kokoisina levyinä valmiiksi kasoihin, ne vietiin trukilla varastoon. 

  • Ei se mikään harjoittelupaikka ollut, heti vaan suoraan työtä tekemään, kuten toiset, jo pitkään tehtaalla olleet. Kiireistä hommaa oli. Mukavat muistot siitä on, työkavereista muistan ainakin Savelan. Palkka oli kolme  markkaa 55 penniä tunnissa,  Hyvin opin trukkia ajamaan, vieläkin se taito on tarpeen kun ajelen Avantilla Tammisaaressa kesäpaikan pihanurmikkoa. 

  • Nuoren miehen vapaa-aika meni ajellessa autolla Äänekosken raittia edestakaisin, sanoo Pertti.

  • Syksyllä muuten sitten Helsinkiin, ensin IBM:lle lähetiksi.

 

Tuomo Vuorisen orkesteri 

tehtaan johtoa tanssittamassa

 

Minulla ei ehtinyt olla tehtaalla olla uraa lainkaan, mutta jotain sentään olen Äänekosken tehtaiden hyväksi tehnyt.  Soitin ja olin solistina vuonna 1966 Tuomo Vuorisen yhtyeessä, se oli tanssiorkesteri. Me tosin esiinnyimme myös nimellä Fife Fellows aina silloin kun oltiin esiintymässä rockpaikassa. Soitimme yhden ainoan keikan Tehtaan Klubilla, hieno paikka oli, paljon pieniä huoneita. Yksi huoneista oli isompi, jossa tansittiin. Soitimme ajan mukaan Beatlesiä, letkajenkkaa ja takuuvarmasti Bésame Mucho-tanssipiisin. 

Kokoonpano oli Tuomo ”Tumpe” Vuorinen, Jarmo ”Jarppa” Salinmäki, Pertti ”Pepe” Kauppinen, Reijo ”Repa” Mikkonen ja minä Seppo Närhi.

Seuraavan kerran kävin - serkkuni Helenan kanssa - klubilla tai oikeastaan vaan samassa rakennuksessa kun muutama kesä sitten museolla oli tätini Riitta Immosen (os. Närhi) urasta kertova, hienosti esillä ollut näyttely. Hän oli keskeinen, kansainvälisestikin tunnettu suomalainen muotitaiteilija 1940-1990 -luvuilla, vaatettaen muun muassa kaikki oman aikansa presidenttien puolisot. Lisäksi hän oli perustamassa Marimekkoa Armi Ratian kanssa ja suunnitteli yhtiön ensimmäisen malliston. Äänekoskelta tätinikin on kotoisin. E

tulee kuluneeksi sata vuotta hänen syntymästään, mitenkähän sitä juhlistetaan?

   

Vakituinen työpaikka 

säikäytti Mikon Tampereelle 

 

  • Minulla oli 1960-luvun lopussa pienoinen uranalku tehtaalla, silloisella Metsäliitolla, muistelee Mikko Närhi.

  • Pääsin koulu-uran jälkeen kesätöihin keskusvarastolle, jota myös keskuskääntämöksi sanottiin. Siitä on mukavia muistoja. Työkavereita muistelen vieläkin. Siellä oli toinenkin nuori ja tosi kiva kaveri, Kautto nimeltään. Eräs Myllylä opetti kuinka valmistetaan herkullinen eväsmakkara tuikkaamalla sähköjohdot molempiin päihin makkaraa. Plattosen isä oli joviaali tyyppi, samoin Moision Olli. Olli oli kuorossa ja mielestään kova naistenmies; ”varma ja söötti löytyy aina kun Moisio Olavi Seppo lähtee viikonloppuna liikkeelle”, sanoi Olli aina perjantaisin.

  • Minun tehtäväni oli antaa hakijoille, pääasiassa laitosmiehille, kaikenlaisia koneiden varaosia ja nippeleitä, joita heidän hakulapuissaan luki. Vain työnjohtajat saivat sellaisia lappusia kirjoittaa. Tehtaalla oli työnjohtajana myös Jorma Kinnunen, joka samoihin aikoihin heitti Tampereella keihäänheiton MM-tuloksen 92,70 ja tietysti keräsi tehtaalla kulkiessaan ympärilleen aina melkoisen ihailijakaartin, kertoo Mikko.

  • Esimiehenä oli helposti kimmastuva herra Lahti, joka vahti innostuneesti meidän kahvituntiemme pituutta ja muuta lorvailua hyllyjen välissä. Hirveesti hän suuttui siitäkin kun kerran ajoin trukilla yhden korkean hyllyn nurin. Harmikseni hyllyssä oli sadoittain o-renkaita ja tiivisteitä, erikseen pikkuisissa laatikoissa - ne on tosi pieniä, joiden lajittelussa tarvittiin mauseria ja kahden viikon työpäivät.

  • Toinen tehtäväni oli hoitaa yhtiön huoltosemaa eli käydä päivittäin parin tunnin ajan tankkaamassa autoja. Ne olivat mukavia juttutuokioita kuskien kanssa.

  • Kun alkoi näyttää siltä, että saisin sieltä vakinaisen paikan, tein nopean irtisanomisilmoituksen päättyväksi seuraavalle toukokuulle. Olin päättänyt muuttaa Tampereelle ja ryhtyä opiskelemaan toimittajaksi. Olimme käyneet Koskelan Torstaikerhon kanssa Tampereella katsomassa Hair-musikkaalia ja se riitti 17-vuotiaalle syyksi asuinpaikan vaihtamiseksi, kertoo Mikko

 

 

Veli-Pekka joutui Metsä-Serlassa

juomaan kahvin mustana

 

Veli-Pekka meni Metsä-Serlalle viimeisenä Närhin veljeksistä.

  • Oli kesätöissä Metsä-Serlan osto-osastolla lukion jälkeen vuosina 1982 ja 1983. Aikaisemmin Olin jo ollut pari kesää kaupungin maanmittausosastolla, kertoo Veli-Pekka Närhi.

  • Osto-osasto oli silloin siinä tehtaan portin ulkopuolella, sisään kuljettaessa vasemmalla puolella, kaksikerroksi

  • Kaksi kesää siellä vierähti - fiksusti piti pukeutua - ostolaskuja selattiin ja niitä lähetettiin edelleen osastoille hyväksyttäviksi. Kyllä joukossa oli mystisiäkin laskua, pitkin maailmaa. Ehkä juuri niistä ajoista sain virikkeen pyrkiä kauppaopistoon, Äänekoskella sekin.

  • Minulla oli oma nurkka avokonttorissa, työkaverit olivat pääasiassa naisia, hyvin muistan muun muassa Kuneliuksen, Eiramon ja erään naisen joka poltti norttia ja runsaasti. Ison putken, silloisen tietokoneen ääressä istuttiin.

  • Kivaa työtä tuohon aikaan, silloin opin juomaan kahvinkin mustana, kun kahvimaitoa ei kukaan konttorille hankkinut. Eväitä syötiin ja polkupyörällä ajettiin. Palkka oli hyvä, vallankin kun asuin kotona vielä.

  • Poikamiehenä elettiin mieleenpainuvia kesiä. 

  •  

    Veli-Pekka muutti kauppaopiston jälkeen pian Helsinkiin pankkihommiin, nykyisin Veli-Pekka on osakkaana ja kiinteistövälittäjänä Erkkeri Oy:ssa Helsingissä.

Luokkakokous2 -elokuvassa ovat pääosissa Aki Hirviniemi, Jaajo Linnanmaa ja Sami Hedberg sekä musiikkina mm. Seppo Närhin Prinsessa 65.

Prinsessa-65 on taas ykkösenä, nyt Luokkakokous 2-elokuvassa
 

Vuoden 1975 Seppo Närhin hitti Prinsessa 65 soi taas kaikkialla, tämän ajan suosituimmassa elokuvassa `Luokkakokous 2:ssa´ sitä hienoa kappaletta lauletaan ja soitetaan.

Prinsessa 65 on säveltänyt Neil Sedaka ja Howard Greenfield. Suomalaiset sanat teki Heikki Harma.  Kappale julkaistiin Seppo Närhin kantrihenkisellä albumilla "Närhi" ja singlenä. Singlen toisella puolla on Cat Stevensin "Moonshadow" eli Heikki Harman käännöksenä "Kuukoira".  (Hi-Hat HIS 1005)

Seppo Närhi lauloi ja soittajina olivat Nono Söderberg, Ronnie Osterberg, Kai Westerlund, Heikki Virtanen ja Nappi Ikonen - kaikki suomalaisen kevyen musiikin huippunimiä.

”Prinsessa 65” kertoo bändäreistä, jotka pyrkivät bändien keikkabusseihin ja soittajien tuttavuuteen.

Ota ja kuuntele kokonaan ja rauhassa: https://www.youtube.com/watch?v=6ukFe7DpW2s

 

 

Sepon sävellys julkaistaan Sulasoi 2 -nuottivihossa

Tämä kaunis maa -laulun Seppo teki äidilleen, hän lauloi Äänekosken Naiskuorossa 65 vuotta. Nyt Suomen laulajien ja soittajain liitto SULASOL julkaisee naiskuorolle Reijo Kekkosen sovittaman laulun Sulasoi2 -nuottivihossa.  Katso Sepon oma versio youtube

 

Ensijulkaisu netissä

Vanhan laulajan toive

Takavuosien herkimpimiä tulkintoja on Seppo Närhin "Vanhan laulajan toive", jonka tv-taltiointi on nyt saatu youtube-sivuille ja Seppo Närhin sivuille. Laulun on säveltänyt ja sanoittanut Pekka Lehto. Klikkaa tästä ja kuuntele