Sepon tekstejä

Tuulensuu

 

Ootteko te niitä, tuulensuunnan vaihtajaa,

lännestä itään, tuosta painamalla saa,

eihän niin saa tehdä, mun faija sanoi tään,

kuka teille sen kertoi, se oli Liina tai Mää.

 

Oli vuoden vanha, kun se oppi sanoon " joo ",

kuulehan tuota tyttöö, hän loput kertokoo,

siis tunnusta tuulta ja paina pääsi näin,

sano suoraan nyt onko, se tuuli oikeinpäin.

 

  Mä tunnen yhden herran, vähän omalaatuisen,

  hän tulkkas saman saman verran, kai ymmärrät sen,

  hän nosti minut korkealle, yli ylhäisein puun,

  sieltä sinä tuut näkemään, sen Tuulensuun.

 

  Siellä Tuulensuun laella, on monta saarelmaa,

  ja jokaisella niistä, on monta tarinaa,

  siellä viimeisellä joella, polki tyttö maailmaa,

  tytön nimi taisi olla, mun oma Liina.

 

Oli vuoden vanha, kun se oppi sanoon " joo ",

ne vuodet vieri, kun se tavas " hei haloo ",

muistatko sä vielä, sen Tuulensuun,

sä alat oppii, mutta se voi unhoittuu.

 

:,: Hei Liina, tiesitkö sen, vai taiotko esiin, sen Tuulensuun,

     hei kuule, tiesitkö sen, vai taiotko esiin, sen Tuulensuun. :,:

 

 

Jäniksenpäivät

 

Tuossa ovessa on lappu, ken sisällä asuu, " hyvää päivää ! ",

onks`teillä se sellainen pikkuinen poika, " hyvää päivää ! " ,

oisko tuo mitään, ja sopisiko teille, 

hän lähtis juhlimaan jäniksenpäivää,

koska tuolla suurella roobertintiellä,

on pienistä pojista pulaa,

koska tuolla suurella roobertiellä,

siellä saisi juosta niin lujaa.

 

Tuolla Albertintiella, meill´on kokous siellä,

on myös juomaa,

on mansikanmakuista, tehty on lakuista,

minun tuomaa,

näinhän se totta on, kun nimeni Theo on,

ei mennä Punavuorelle päinkään,

äitikin varoitti, itkeä vollotti,

jänis istui maassa ja nauroi, 

äitikin varoitti, iltkeä vollotti,

" nytkö se jo poikani lähti ? "

 

" No, mitä olet mieltä, että tehtäis koko Robasta iso liukumäki ?

 ja tehtäis äidistä Punavuoren herttuatar ?

 ja kaikille pakollinen päiväuni kahdesta neljään ?

 ja miten saatais jänikset sisälle kymmeneen mennessä ? "

 

Ensin tuli härmäläiset, sitten kierot karjalaiset,

jäniksistä ei ota selvää,

savolaiset eivät tule pohjanmaalta tänne,

eikä ahvenmaalaiset puhu suomee,

nyt ei voida enää jatkaa, tätä hauskaa kanimatkaa,

mutta tulkaa huomenna samaan aikaan,

äiti tulee hilkka päässä, ei se sovi tässä säässä,

poikani, minä näytän kuka määrää,

äiti tulee hiki päässä, kumpi on nyt väärässä,

paikassa, " hei, mennään jo kotiin ! "

 

Soittaja.

- Gypsy -

Säv. Jose Feliciano suom.san. Bugaluu ( Kaisu Liuhala )

.

 

Mua muukalaista kuunnelkaa,

laulusta lantti antakaa,

aamulla tie tomuaa,

tunnen joka kaupungin,

kun lapsena jo aloitin,

kitaraani teille soittelin,

mä laulut elämästä teen,

ja särjen kuoren kovenneen.

.

 

Toiset saa mun itkemään, toiset hymyn heräämään,

jäljen jättää jokainen.

.

 

Vaunut huomenna taas,

mun ja kitarani matkaa.

.

 

Kitarani on mulle, niinkuin nainen sulle,

yössä yksinäistä lohduttaa.

.

.

Paraguay

 

Säv. Mark Knopler suom.san. Seppo Närhi

 

Istun hiljaa, aivan yksin,

on ilta muistojen,

voitko laatia sen lauseen,

sano vielä uudelleen,

muistatko sö sen laulun,

siihen omat syynsä on,

korttiin laitoit leiman,

Paraguay, Paraguay, oi Paraguay.

.

Mä lähdin Pozo Coloradoon,

sinne sua etsimään,

ja jos sä näät companeron,

hän neuvoo ystävää,

kun saavut San Pedroon,

silloin ymmärrät sen,

miks´ aina laitan leiman,

Paraguay, oi Paraguay, oi Paraguay.

.

Sen suuren veden takaa,

olin mä ja Isabel,

ikiaikaisen ja vapaan,

tunne joka kahlitsee,

on kirjoitettu tuuleen,

sinuun tatuoitu oon,

sillä leima on aina,

oi Paraguay, oi Paraguay, mun Paraguay.

.

.

 

 

 

Kulkijan uni

-

Laulun laadin, sen armaallein tein,

sen mä vaadin, pienen hymyn palkaksein,

teit sen taasen, sait miehen nöyrtymään,

ylpeydellä toistan, sait miehen viihtymään.

.

Kulkija mulle antoi, aikansa varastoon,

mennessänsä virkkoi, lähtevänsä lepikkoon,

ehkä peninkulman taittoi, ilta hänet kiinni sai,

uupumus kun maittoi, tul´perjantaista lauantai.

.

Kuinka onnellinen voi olla tämä maa,

kuinka suuret kämmenkourat voi tämän omistaa,

kun on laakson leuto lämmin tuuli, ei mennä sinne niinkuin se luuli,

antakaa kulkumiehen uinahtaa.

.

Siinä unessa mä näin sen kuun kaikonneen,

ja auvon aurinkoisen alkaneen,

kumpa saisin neidon seuraksein,

silloin minä päätöksein tein.

.

Kuinka onnellinen voikaan olla tämä maa,

kuinka suuret kämmenkourat voi tämän omistaa,

kun on laakson leuto lämmin tuuli, ei mennä sinne niinkuin se luuli,

antakaa kulkumiehen uinahtaa.

.

.

Sydän paikallaan

.

-The Key -

.

Säv. Vince Gill suom.san. Seppo Närhi

.

Kuulin hänen laulavan, olin kahdenkymmenen,

tai vähän alle, en muista, olin pitkätukkainen,

kitaraansa näppäilen, hän saapui soittamaan,

siellä jossain uumenissa, on sydän paikallaan.

.

Kaikki soinnut hänen lauluissaan ovat yksinkertaiset,

usko pois kun mä kerron, ne ovat yhdenvertaiset,

se on sydän joka sykkii, tuo riemun maailmaan,

ei se jouda, eikä kuulu siihen luokkaan surevaan.

.

Tuli mies joka laittoi, kiellot käskyt kuuluviin,

ja joka toiseen sanan uhkas, se laittaa näkyviin,

vaikka karkeasti syyttää, lain kouraan määrääviin,

vaik´mun sydän lyö, ei usko lakiin tuleviin.

.

Tuli päivä jolloin tuoni korjas surun satoaan,

minä laulan vielä laulun, ennenkuin mä katoan,

ja hän kuuli mennessään, saarnamiehen veisaavan,

heti sydämmeni tunsi, sen rytmin kiivaamman.

-

Sä varmaan huomaat, että olen onnellinen mies,

sä varmman huomaat, että tulen uudeelleen kenties,

kitaraansa näppäilen, hän saapui soittamaan,

siellä jossain uumenissa, on sydän paikallaan.

,

Kitaraansa näppäillen, hän saapui soittamaan,

siellä jossain uumenissa, on sydän paikallaan.

.

.

- Vielä keikkaa monta teen -

. - One more rodeo -

Säv. Philip Goodhand-Tate suom.san. P. Reponen

.

Soopaa puhutaan, että eläkkeen kai pian saan,

mua kirvelee jun voimaa vielä on,

ei hanskat nää vielä naulaan jää,

mulla veressäin on homma tää,

mä kaipaan toisenlaisen kohtalon.

.

Vielä keikkaa monta teen,

eikä nauraa poika saisi faijalleen,

rekka istuu vielä tiellään,

käy ratti kämmeneen,kerran hautakiveen pankaa,

lähti viime keikalleen.

.

Kuuskytviis mä oon, en jouda kunnallishoitoon,

eikö työnlaatu puhu puolestaan,

ei pelko kalva sisälläin,

homma pysyy vielä käsissäin,

pahan paikan tullen hermot hallitaan.

.

Vielä keikka monta . . . . . . .

.

Sinä soitat kitaraa, oot polvea sä tuoreenpaa,

ei siinä mitään pahaa laisinkaan,

myös minä joskus näppäilin,

nyt vaihtui soitot duuneihin,

kun äiti sinut työnsi maailmaan.

.

Vielä keikka monta teen . . . . . . .

.

.

.

--   Sirje ja Aarne  --

 

 

Raskaan taakkani kantaa

kohti vaalimaan rantaa,

maahan leveämmän leivän,

mä lähden suomenlahden taa,

sinne jäi multakinnas,

kivenmurikoita täynnä,

Sirje jäi sinne huutaa,

senkin ” Aarne Saarenmaa ”,

sinne luokseni voit tulla,

pitkä matka on mulla,

en lepää ennenkuin mä saavun,

rauhaan Kuuhankaveen,

sen maahan kivikkoiseen,

laitoin kuokan oottamaan,

siihen maahan kivikkoiseen,

kunnes luvan sulta saan.

.

 

 

Tämän mäen päältä, siintää meidän kotimaa,

tämän jalan alla, kädet uutta valmistaa,

sä muistatko sen laulun, jota aina laulettiin,

sen kaikuna nyt kuulen, kovin tutuin sävelin.

.

 

 

Kuokka iski minun kouraan,

koura vaaksaalla veteen,

vesi antoi mulle janon,

janon, ruumiinkaipauksen,

ruumiihina sinä nousit

nousit valgea neitsyt,

Sirje täällä nyt huutaa :

”sinä, Aarre Saaremaan ”,

nyt sä luoksein tulla,

vaikka matka on niin pitkä,

tule tänne, voit sä lepää,

luona Kuuhankaveen,

sen maahan kivikkoiseen,

laitoin kuokan oottamaan,

sen maahan kivikkoiseen,

iskee tulta, tappuraa !!!

.

,

 

 

.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

KOIVU JA TÄHTI ........suom.san. Hector

.

- Hotel California -

.

Säv. Don Felder/Don Henley/Glenn Frey

 

 

-

 

 

Läpi tuulen ja tuiskun, yö hiuksissain,

nään suun sumuruiskun, tietä mitatessain,

yli vaarojen matkaan, ja valon etäisen nään,

on olo paha eikä rahaa oo, mä tuonne kallistan pään.

.

 

Neito portilla seisoo, kuin joku kangastus,

ja minä mietin itseksein, tää onko yöttömän yön heijastus,

neito lyhdyllä näyttää, mulle helpoimman tien,

ääni sumuverhon lävistää, sinut sisään vien.

.

 

Oot saapunut koivuun ynnä töhteen,

täällä unta saat, painajaisen saat,

vaelsit kaukaa koivuun ynnä tähteen,

täysihoitolaan, täällä rauhan saat.

.

 

Yöllä heräsin janoon, sain raamatun vain,

mä katsoin vain synkkää pielustain, sen alta viestini sain,

ei viinii ei mitään lopulta haihtuvaa,

herään kun yösi nään valaistun, ilman auttajaa.

.

 

Oot saapunut koivuun ynnä tähteen,

täällä unta saat, painajaiset saat,

sä vaelsit kaukaa koivuun ynnä tähteen,

tulit etsimään, itses löytämään.

.

 

Näin riivaajan ruoskan, tulin luokse ovensuun,

ja läpi nuoskan ryntäsin, vaikka jäätyi otsaluu,

" venttaa" sanoi nainen, jonka tiesin tietävän,

" näätkö itses nyt lähtevän, vai lähteeks´joku muu ".

.

.

 

Paltamon kaunein - Evangelina

H.Axton-K.Higginbotham / J.Tuominen

 

 

Täytän auton tankin, jatkan pohjoiseen,

mua johdattaa maantie, ohi Tampereen,

luona Oulunjärven, määränpääni on,

ja neito kaunein, tuo Paltamon.

 

Töitä etsimään Ruotsiin, lähdin aikanaan,

jätin tyttöni Suomeen, kunnes tulisin taas,

nyt kiiruhdan luokseen, siellä yksin hän on,

tuo neito kaunein, luona Paltamon.

 

Ole varovainen, minä odota en,

jos pois sä kauan oot,

sanoi hän silloin, kun lähdin Ruotsiin,

mä unohda en, miten lupasin sen,

sut saavun noutamaan,

ja luokses riennän, taas Paltamoon.

 

Soolo

 

Kun perille pääsen, kuulla uutisen saan,

hän nyt vaimona toisen, hoitaa lapsiaan,

nousen kiivaasti autoon, kiire pois mulla on,

auton renkaiden jäljet, vain jää Paltamoon.

 

Ole varovainen . . . . . . . .

 

Täytän autoni tankin, jatkan pohjoiseen,

vain tullissa huokaan, mitä täällä teen,

mä uskoin suureen onneen, vaan toisin käynyt on,

jäi onni Suomeen, luo Paltamon,

ja neito kaunein, nyt poissa on.

.

.

.

 

Sininen saari

.

Säv.san. Seppo Närhi

.

Luona sinisen saaren, nään kultaisen kaaren,

on tilaisuus tullut, on mahdollisuus,

löytää jotakin uutta, tähän puutuvaan arkeen,

saada turvallisuutta, sun lähelläsi.

.

Koska taivalta riittää, ja mun matka on pitkä,

kaari tien mulle näyttää, läpi lumisen maan,

valo idästä nousee, pian perille pääsen,

saanko tänne mä jäädä, kai vastauksen saan.

.

Voisiko tätä verrata tuuleen,

joka myrskyisen veen rauhoittaa,

vai sydämein tunteeseen suureen,

jota ei ihminen voi ymmärtää.

.

Hain rauhani kaukaa, tuolta vuorien takaa,

siellä rakkaani oottaa, se on vapauden maa,

on taakseni jäänyt, tuo levoton aika,

mua oottavat vuodet, luona sinisen maan.

.

.

 

 

Juulia

.

 

Suonsilmään astun,

huomaamatta lainkaan,

ajatukseni hiertää,

luokses uudestaan.

Ja minä siinä mietin,

voinko tulla sisään,

kyynel mettä kun itkee,

surun kunniaa.

.

 

JUULIA JUULIA

.

 

Suosta nousee kämmen,

sinulle se kuuluu,

luukun alla oottaa,

lemmen ikuisuus.

Saanko minä kiertää,

käsivarteni naavan,

siitä vieläkin tihkuu,

surun kunniaa.

.

 

JUULIA JUULIA

.

 

 

Tää usvainen ilta - parhaat puolensa näyttää,

ikävällä sen täyttää - taasko uudelleen.

 

 

 

 

 

Tuo sumuinen silta,

yhden tarinan kertoo,

ett´pienen ihmishaavan,

kylmä karkoittaa.

Siellä on mun sielu,

kuka katsoo sen perään,

minä seison ja muistan,

surun kunniaa.

.

 

JUULIA JUULIA

.

 

.

.

Vieraat huoneet

.

Säv. Chinn-Chapman suom.san. Kaisu Liuhala

.

Vieraat huoneet, elämäni huoneet,

voimani on juoneet, kestää yksin saan,

kylmää seinää, yksinäistä seinää,

kukaan toinen ei nää, käy ei asumaan.

.

Vieraat huoneet, nyt niin vieraat huoneet,

haavekuvat luoneet, oli aikanaan.

.

.

Ja kun pois, lämmön veit,

talven maailmaani teit, sen nään,

koskaan vaik´et saapuiskaan,

mä huoneen nurkkaan oottamaan, vain jään,

.

.

 

Vieraat huoneet, elämäni huoneet,

voimani on juoneet, kestää yksin saan,

kylmää seinää, yksinäistä seinää,

kukaan toinen ei nää, käy ei asumaan.

.

.

 

 

Tyhmä ihminen

.

Mitäs tuo tuossa tekee, eiks se osaa mitään muuta,

eihän toss´oo mitään tolkkuu, mihin tuo tuossa menee,

sill´on talikossa piikki, joss´on erilainen kärki,

no nyt se alkaa heti huutaa, siltä tais mennä järki.

Se luulee olevansa yksin, kun on pilvet matalalla,

huopaamalla tästä selvii, eikä putoo korkealta.

.

Sillä taitaa mennä hyvin, kun se koko ajan nauraa,

ja lammen tuolla puolen, alla tammenjuoksun pauhaa,

kato, siltä putos markka, eiks´se tajuu tätä aikaa,

heitti selällensä parka, väittää olevansa taikaa.

Mut lipun veti heti salkoon, muisti kunniaakin tehdä,

että isänmaan tähden, mä selviin, mä lähden.

.

Pitkä aika on, pitkä matka,

matka mittaamaton, pitkä aika on.

.

Aika jättänyt on jäljen, tumman jäljen miehen mieleen,

jäikö ulko-ovi auki, jäikö aukko minun mennä ?

liekkö pujahtanut siitä, mistä kaikki muut on menneet,

onko onnellista olla, olla tyhmä ihminen.

Mutta veti heti käden lippaan, muisti kuulantyönnön alkeet,

ja sananparren joka toisti, mä oon onnellinen mies.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

.

.

.

EKAN LUOKAN RANDEVUU

.

- Third Rate Romance - säv. Russel Smith suom. san. Hector

.

Oven päällä seisoi " restaurant ", ja niin se olikin,

se tyttö lipitteli lonkeroo, ja poika imi toista kolpakkoo,

oli lauantai.

Juttu vaan ei lähde luistamaan, mutta ei se haittaakaan,

mitäs samaa nauhaa toistamaan, on lähtökohta tuttu vanhastaan,

ne laskut sai.

.

No joo, ei se parasta oo eikä paremmaks tuu,

kolmas luokka, mutta ekan luokan randevuu,

" tai siis " - parempi näin, me voidaan edes johki turvautuu,

kolmas luokka mutta ekan luokan randevuu.

.

.

Ne häipyivät kaksin ja lennosta taksin, ne kiinni sai,

ne ajoi yhteen motelliin, ja tyttö katsoi kumppaniin,

se sano : " niinpä niin ",

poika tiskille asti, kulki huolettomasti, niska punottaen,

kompastellen toi avaimen, tyttö oven avas nauraen :

" ootsä nieminen " .

.

" No joo - se on vain soromnoo, pian se unohtuu ",

kolmas luokka mutta ekan luokan randevuu.

" tai siis " parempi näin, ei tartte kumpaisenkaan turhautuu,

kolmas luokka mutta ekan luokan randevuu,

kolmas luokka mutta ekan luokan randevuu,

kolmas luokka mutta ekan luokan randevuu.

.

.

 

 

 

Pelkään pimeää

.

Sen kerran kun mä olin yksin,

mä myönnän ett´karpalot vierii,

mun selkääni pitkin,

mä pelkään pimeää.

.

Vilkaisin nyt taivaankantta,

sen tummenpaa ei ole tullut,

nyt vastaani missään,

mä pelkään pimeää.

.

Tuolla jossain ei oo juopaa,

tuolla sydämmeni huokaa,

tuonne kauas vien sun lepoon,

tuohon käden alle piiloon,

uu-des-taan.

.

Mä luulen ett´kaikki nuo katsoo,

jos mä lähden nyt lentelemään,

ei ne ymmärrä mitä tahdon,

niin halvat mun riemuni on.

.

Jos uin kallanvetteni ääreen,

niin saattaisko kummastuttaa,

pitkät ja tuuheat hiukseni huilaa,

niin halvat mun riemuni on.

.

Sen kerran kun mä olin yksin,

mä tunsin kun karpalot vierii,

mun selkääni pitkin,

pelkään pimeää.

.

Tuolla jossain ei oo juopaa,

tuolla sydämmeni huokaa,

tuonne kauas vien sun lepoon,

tuohon käden alle piiloon,

uu-des-taan.

-

.

A.Aimon uusin

.

Lähti viekas, vaara rinnaltain,

meni komea ja vauras mies,

oli hällä raamit kaulallaan,

ja hän jolkotti mennessään.

No, että suunta mul´on länteen,

ei yksinäinen kukaan olla saa,

laitan kortin tulemaan,

jos seuraa mä siellä saan.

.

Idästä saapui, mulle vieras mies,

A.Aimoa kuunteli hän,

"mitäpä kuuluu" ? sanoi mulle tuo,

"tätä parempaa et voi kuulla missään."

Mä laitan kortin tulemaan,

jos seuraa mä siellä saan.

.

A.Aimo otti asennon , ja alkoi laulamaan,

sen hän julki toi, oi kuunnelkaa,

oi, Odessaa huumaavaa.

A.Aimo jatkoi hymyään, aseensa pettämättömän,

ei lopu veet Tammerkoskessa,

eikä neidot yön saapuessa.

.

Satiinihameinen, Aila-neitonen,

saapui kun ilta mennyt jo on,

keltapaviljonkiin tieni vie,

hän tietää missä se lie,

mä laitan kortin tulemaan,

kyllä seuraa mä sieltä saan.

 

 

 

 

 

Varo,iso mies heiluttaa !

.

Kuule kulkumies tuli kaupunkiin,

se sano mulle, että tehdään niin,

anna minä meen ensin, saat nähdä taas,

että mitä komia aikaan saa.

Siellä aitaa kaatuu, aivan ryskyen,

iso mies sanoo koppa heiluen,

ja naiset nauraa, kikattaa,

ette kulkijaa pilkata saa.

.

Olen varovainen, ja nähnyt senkin,

viedään ladon taakse ja otetaan henki,

onneks´on koivet niin nopeankaiset,

eivät oo kiinni saaneet.

Kassan takana on pieni nainen,

tarinan on arvoinen ja erilainen,

varo, mies koppaa heiluttaa,

ette saa noin tuijottaa.

.

Ai - jaa - ai - jaa -ai -jaa -ai - jaa,

ai - jaa - ai - jaa - ai - jaa -ai - jaa.

.

Tuonne talon taakse kun hävisi hän,

tahdon tietää sinusta enemmän,

taas se iso mies heiluttaa,

tullaan huomenna taas taputtaa.

.

Ai - jaa - ai - jaa -ai -jaa - ai - jaa,

ai - jaa - ai -jaa - ai - jaa - ai - jaa.

.

tullaan huomenna taputtamaan.

 

.

.

.

Prinsessa - 65

.

- Queen Of 1964 -

.

Neil Sedaka - Greenfield , suom.san. Hector

.

Jokaikinen, kundi hikinen, joka twistas täällä silloin,

tunsi näöltä sen tytön sellaisen, joka metsästeli illoin,

tanssimaan häntä saanut ei, hän jäi passiin viereen lavan,

bändille antoi paikaltaan, aina hymyn niin paljastavan.

.

Hän oli siis prinsessa -65,

mutta nykyään bändit hänestä tuskin veisaa viis,

on jääneet taa, nuo aamut jolloin hän,

sai huivilla peittää kaulansa sinelmän.

.

Kaupunkiin tuli Danny tai joku toinen suuri tähti,

niin hetihän taas Kati huomas sen, ja hengailemaan lähti,

myöhemmin Kati tietenkin, pani liikkeelle taas huhun,

sain bändiltä sen, mutta minkä sain, siitä lehdille vain puhun.

.

Hän oli siis prinseesa - 65,

mutta nykyään bändit hänestä tuskiin veisaa viis,

on jääneet taa, jo huoneet tähtien,

on kruunussa ruoste jo vuosikymmenen.

.

Tii- dat - taa - da - dat . . . . . . . . .

.

Äskettäin kävi mielessäin, mitä kuuluu prinsessalle,

sitten kuulla sain, että lauantaiyönä, hän jäi auton alle,

päiväkirja vaan, auki vierellään, siinä eessä kantakrouvin,

ja päällimmäisenä siinä nyt oli, kasvot David Bowien.

.

Niin lähti siis, prinsessa - 65,

siellä rokki taas soi, missä siihen aikaan twistattin,

me vietettiin, myös hetken hiljaisuus,

kun kulmilta lähti ainoa kuuluisuus,

kun kulmilta lähti ainoa kuuluisuus.

.

Tii - dat - taa - da - dit . . . . . . . . . .

.

.

.

 

 

LUONA ARMANIITYN

-

LUOKSE ARMANIITYN JOHTAA, MINUN HUOLETTOMAN TIE,

SIELLÄ AIVAN VARMAAN KOHTAA, NE JOTKA SANOO " SIE JA MIE ",

NE PANI KUMMAN MIEHEN LAULAAN, SITÄ VÄLILLÄ YSKITTI,

MUT´SE VAAN RUPES NAURAAN, MUKANAAN KOKO OKTETTI.

.

SITTEN ALKOI SOITTO RAIKAAN, KOKO TIENOO HILJENI,

USKO POIS, KOKONAAN, VIELÄ VOIS, KUUNNELKAA, NÄMÄ LAULUT MEILLE TOIT,

JA SIELLÄ KARJAAN KUNNANTIELLÄ, LAVEASTI LIIKKUEN, SIELLÄ MINÄ KUULLA SAIN,

KUINKA BALALAIKKA VAIKENI.

.

KUN RAUHASSA MÄ KULJIN, SAAPUI HIUKSET HULMUTEN,

SE MIES NAUHA PÄÄSSÄÄN, SAAPUI SANOJA SOLKATEN,

HÄN LAUMAN KANSSA KULKI, IHMEITÄ RUPES SELITTÄÄN,

KANSALAISET HÄNTÄ KIITTÄÄ, MUMISTEN ETTÄ " SÄÄ JA MÄÄ ".

.

MUT SITTEN ALKOI SOITTO RAIKAA, KOKO TIENOO HILJENI,

USKO POIS, KOKONAAN, VIEDÄ VOIS, KUUNNELKAA, NÄMÄ LAULUT MEILLE TOIT,

JA SIELLÄ KARJAAN KUNNANTIELLÄ, LAVEASTI LIIKKUEN, SIELLÄ MINÄ KUULLA SAIN,

KUN BALALAIKKA VAIKENI.

.

KUULE KUINKA TAIVAS AUKENI,

KUULE KUINKA RAAVAS VALITTI,

ON IHMEELLINEN VOIMA SÄVELMÄN,

ON IHMEELLINEN SOIVA MÄÄRÄNPÄÄ.

.

OTIN ESIIN SUOMEN KARTAN, SILLE TEIN MÄ KUNNIAA,

USKO POIS, AINIAAN, KUULLA VOIS, UUDESTAAN, NE LAULUT MEILLE SOI,

JA SIELLÄ KARJAAN KUNNANTIELLÄ, LAVEASTI LIIKKUEN, SIELLÄ MINÄ KUULLÄ SAIN,

KUN BALALAIKKA VAIKENI.

 

.

.

Yövieras

.

Tuo minun ystävä kysy, miss´on Laukaa,

se tulee koneella, onks´se jossain kaukaa,

se sano että se jää meille yöksi,

 

 

 

aivan kuin kylmään virtaan meidät syöksi.

.

Me tiedettiin että se on nainen,

ja on kupera ja haavoittumainen,

minä olin se joka näki sen ensin,

saanko pitää, mä melkein lensin.

,

No mä sille aukaisin ovee,

ja vahingossa vilkuilin sen povee,

etsin sisäistä kauneutta kauan,

jos sitä, on piilossa raukan.

.

Jos tulet minun luo lupaan sulle,

aurinko alkaa kuumottaa,

sen säteet ja minun sylini, saavat sua yhdessä odottaa.

.

Ja kun aamulla heräsin,

mä vaateparttani keräsin,

minä mietin ettei tule toista,

missään neitoakaan samanmoista.

.

Aika kuluu ja alkaa taas uusi,

vuosi vaihtuu, muistan viehkeän suusi,

ja ettei milloinkaan tule toista,

sitä neitoakaan samanmoista.

.

.

.

Jalavan herra

.

Me kaksi olimme menossa, tuonne varteen alavan virran,

jossa kaikki olisi oikeinpäin, olo on kuin Jalavan herran,

käännä kasvosi edes tännepäin, että saisin oikein kuvan,

etkö muista, hetkenä niin herkkänä, sinä annoit mulle luvan.

.

 

On olo niinkuin tuuli kuljettaa,

kuin pieni höyhen matkustaa,

on olo niin kuin oikeilla kasvoilla,

aivan kuin tunteilla vahvoilla,

älä lähde vielä täältä pois,

et tiedä miten yksinäistä ois,

mitä meistä tulla vielä vois - - tänään.

.

Tuona iltana lähdit kiirehtäin, ovi aukes ylhäältä asti,

luoja ties sen yksin narahtain, ei mennyt lukkoon rauhaisasti,

jätit armaan silloin lepäämään, rakkaudesta huutava pula,

ajan annoit mennä eteenpäin, tällainen maine ei voi sulaa.

.

On olo niin kuin tuuli kuljettaa,

kuin pieni höyhen matkustaa,

on olo niin kuin oikeilla kasvoilla,

aivan kuin tunteilla vahvoilla,

älä lähde vielä täältä pois,

et tiedä miten yksinäistä ois,

mitä meistä tulla vois - - - tänään.

 

 

 

 

Kuulantyöntäjä

 

Pitkin pellonlaitaa minä tallustan ja uumoilen uudelleen,

tämän harrasteen todeksi tunnustan, ja niin mielelläni sen teen,

kun tuuli käy pohjoista etelämmäks, minä alan kierähtämään,

älä vie sitä neitoa etäämmäks, en tahdo kauneutta karkoittaa.

 

Kaikki mun hauista ihailee, ja kuukin tuo houkuttelee,

kun saisin tään pallon nyt lentelee, ei, ei, sinne asti se mee,

voi jospa yhdessä voitais me kanniskella, tätä rakkauden hedelmää,

voi rakas, en mä tahdo enää viivytellä, sitähän se tarkoittaa.

 

                                      

 

Siellä kaaren päässä, sillan tuolla puolen, siellä onneni odottaa,

kultani siellä jo oottelee, on sillä kuulani kuorassaan,

tänne rautaisen palloni kiikuttaa, täällähän sen koti nyt on,

kainalooni mahdutte te molemmat, onni on niin arvaamaton.

 

 

 

Torpan nurkkaan aivan pienoiseen, minne illalla lasken mä pään,

on aivan sama, jos sinä kuulet sen, alkaa ilta jo yököttämään,

niinä yön tunteina, niin pitkinä, kuulet kuin joku huohottaa,

ole levollinen, älä peljästy, minä työnnän vain kuulaa.

 

 

 

 

 

 

.... Seesteinen mies ....

 

Kun ilta saapui ja kaupunki nukkui,

raastavaa aikaa, sen huomata sain,

mä suuntaan sinne, vähän väärällä jalkaa,

nyt se alkaa, ahaa . . . 

Kaupunki ei, ei oo enää tuolla,

se on muuttanut, se on toisella puolla,

mieti vähän, mitä sinne jäi,

se on rakkaus, se sinne jäi.

 

Mull´on niin seesteinen olla,

koska minä olen kunnian mies,

kaks miinus kaksi, on lähellä nollaa,

älä nojaa siihen, se voi romahtaa.

 

No, hän kaunis, olen tiennyt sen kauan,

ja hänen luonteensa lempeä on,

ja katso, huomaatko tuon pikkuvarpaan,

se varmaan Luojalta lainassa on.

 

Soolo

 

Älä luule, en sinua pilkkaa,

vaikka järkeni kallellaan on,

sun kuvas on muistona mulle,

ja rakkaus, se mulle jäi.

 

Tuo kuiskaus, on minulle lahja,

sen piilottaa vain yksin mä saan,

mulla on sydän, mä revin sen auki,

tulen vielä, sua noutamaan.

 

 

 

---   Näin käy aina  ---

         --  Lahaina  --                             Säv. Jim Messina  Suom.san. Jussi Tuominenen

 

Kutsuin postimerkkikokoelmaa katselemaan,

naisen vapaamielisen,

siinä vuoteellain hänet syliini sain,

ja silloin mä tietenkin heräsin taas.

 

Näin käy aina, kun jotakin teen,

näin käy aina, mä metsään meen,

näin käy aina, mun kohdallain,

keskelle kämmentä peukalon sain.

 

Kerran illalla kun mä tuijotin,

viikon lottoarvontaa,

viisi oikeaa, kohta kuudes putoaa,

ja juuri mä silloin mä tietenkin heräsin taas.

 

Näin käy aina, kun jotakin teen,

näin käy aina, mä metsään meen,

näin käy aina, mun kohdallain,

kun peukalon keskelle kämmentä sain.

 

Pororopompompo-po-po- pom ..........

 

Tarjos levypomo keikan mulle Helsinkiin,

päätin koittaa onneain,

harjoittelin päivät, harjoittelin yöt,

ja silloin mä tietenkin heräsin taas.

 

Näin käy aina, kun jotakin teen,

näin käy aina, mä metsään meen,

näin käy aina, mun kohdallain,

kun keskelle kämmentä peukalon sain.

 

Porororomrompompo-po-po-pom ............

 

 

 

 -- Kuulut taivaalle vain --

   - If you can´t give me love -                      Chinn - Chapman / Kaisu Liuhala

 

Käydä diskossa taisin, mä taas lauantaisin,

kun vielä sua tuntenut en,

prätkää tutkailin vain, synkkää kohtaloain,

manaillen.

Ei mua häirinneen haaveet, nuo rakkauden aaveet,

en naisiin ees katsonnutkaan,

jos taas tunteen sain kuuman, vauhtiin hälvensin huuman,

tuon vaan.

Kunnes vihdoin näin kumman, mä enkelin tumman,

hänet lauantai luokseni toi,

tyyliin tuhansien viulusoittajien, silloin seireenien laulu vain soi.

 

Kuuluit taivaalle vain, pian sen selville sain,

mikä kumma sut maan päälle toi,

kuulut taivaalle vain, kärsin rakkaudestain,

jonka langennut enkeli loi.

 

Kuulut taivaalle vain -- oo o --  kuulut taivaalle vain -- oo o --

 

    -- Guitar riffi   --

 

Sä teit diskosta taivaan, ja tähtien laivaan,

kun pääsin, taas tanssiin sua hain,

mut rakkauden haaveet, toi aaveet,

kun siipeeni sain.

Illoin diskoihin hiivin, nyt haaveiden siivin,

jos katseen ees enkeli sois,

mutta tähtien tie, ei mua taivaaseen vie,

öisin yksin kun hiivin taas pois.

 

Kuulut taivaalle vain, pian sen selville sain,

mikä kumma sut maan päälle toi,

kuulut taivaalle vain, käsrin rakkaudestain,

jonka langennut enkeli loi.

 

Kuulut taivaalle vain, -- aa a --  kuulut taivaalle vain -- aa a --

 

::, Kuulut taivaalle vain, pian sen selville sain,

mikä kumma sut maan toi,

kuulut taivaalle vain, kärsin rakkaudestain,

jonka langennut enkeli loi, ::,  2x

 

Kuulut taivaalle vain  -- aa a --  kuulut taivaalle vain  -- aa a --  ................

 

 

 

Pelimanni Sanni

 

Bad eyed Bill  säv. Hazel Smith suom.san. Tapio Rantanen

 

Herrä paratkoon, kun rokki soi, ja kansa taas taas käy,

herra paratkoon, ken karkeloi, jos Sannia ei näy,

herra paratkoon, kun aikoinaan, sulo-sannimme ilta toi,

herra paratkoon, hän viulullaan sen säihkeen soittoon loi.

 

Sanotaan, että soitollaan hän mullaksi miehen loi,

ja uumillaan puolitahallaan, hän punat poskiin toi,

svengiään hän vaan, kun iltalevon hetki löi,

ja iloja tuppas karttumaan, kun Sanni heilimöi.

 

Herra paratkoon, kun rokki soi, ja kansa taas käy,

herra paratkoon, ken karkeloi, jos Sannia ei näy,

herra paratkoon, kun aikoinaan, sulo-sannimme ilta toi,

herra paratkoon, hän viulullaan sen säihkeen soittoon loi.

 

Pelimanni-sanni se viuluaan veti kun saapui mies,

aneli jos joku hänen kiuluaan täyttää  vois kenties,

hän äkkäsi Sannin, pelimannin, lähti mutta viulu jäi,

nyt seurassa posetiivarin, Sanni vaeltaa kuin, täi.

 

Herra paratkoon, kun rokki soi, ja kansa taas käy,

herra paratkoon, ken karkeloi, jos Sannia ei näy,

herra paratkoon, kun aikoinaan, sulo-sannimme lita toi,

herra paratkoon, hän viulullaan sen säihkeen soittoon loi.

 

 

.

AINOLLE

.

Näin vuodet vierii, suurkiitos,

ylös, alas eteenpäin,

kerro, kuinka saat ne hienoon liitoon,

kerro kuinka solmu avataan.

.

Ja kerran tuiki tuntematon,

mies mulle päivää sanoo, " no hyvä on "

kaksi suoraa kättä, raamit kuin sun,

no huomaatko mit´on jalassani mun ?

Niin alkoi minun taipaleeni tää,

ei loppua, en matkalleni jää,

lyödään kättä päälle, sitä tarvitaan,

on Reino nimi mun, sen tuutte huomaamaan.

.

Nyt ymmärrät sen,

mik´s olen onnellinen,

kun katseeni Ainoon,

hymyynsä kainoon,

olen hullaantunut, aivan hurmaantunut.

.

Näin vuodet vierii, suurkiitos,

ylös, alas eteenpäin,

kerro kuinka saat ne hienoon liitoon,

kerro, kuinka solmu avataan.

.

.


 

 

 

KUULE KULKIJAA

.

Kuule sinä tuota kulkijaa, ota kiinni jos vain saat,

jos on sillä tahti tuollainen, on se vilkas liikkumaan,

jos on sulla onni matkassas, tuuri turvanas,

jos saat sen liikkeet loppumaan, hetket suuremmoiset jaat,

eihän kello lyönyt vieläkään, se näytti viittä vaille kuus,

ei missään oo sen parempaa, soi nyt kuuskytluvun blues.

.

Mä näin sen sielun, se vilahtaa,

en mä kateellinen oo,

en mä surullinen oo,

en mä vksinäinen oo,

mutta pettynyt mä oon.

.

Sinne jäi sydän kallellaan, eihän sille mitään voi,

pieni noronpolku silmässään, kitaransa hiljaa soi.

.

Kuusi kieltä mulle kuuluu, ne sulle omistan,

tarinoitaan meille kertoo, jotka sulle lahjoitan.

-

Eihän kello lyönyt vieläkään, se näytti viittä vaille kuus,

ei missään oo sen parempaa, soi nyt kuuskytluvun blues,

sinne jäi se sydän kallellaan eihän sille mitään voi,

pieni noronpolku silmässään, kitaransa hiljaa hiljaa soi.

.

.

MINÄ SEKÄ TOI KUU.

.

- Silver moon - Säv. Michael Nesmith Suom. san. Hector

.

Aittaas monta yötä turhaa vakoilin,

pohdiskelin voisko koputtaa, kenties,

totuuteen kun osuin, hieman rakoilin,

aina sieltä aamulla ulos tuli vieras mies.

.

Tässä möllötellään kaksin minä sekä toi kuu,

takin alta vielä siivut suruun siunaantuu,

lauleskellaa koitan muttei siitä mittään tuu,

sillä yksinäisen miehen askel kotiin ohjautuu.

.

.

Tanssipaviljonkiin meidät jonotin,

koitin olla herrasmiestä tosiaan,

tanssiessa nailoneitas monotin,

huomiosi suuntasit aina toiseen kosijaan.

.

Tässä möllötellään kaksin minä sekä toi kuu,

takin alta vielä siivut suruun siunaantuu,

lauleskella koitan, muttei siitä mittään tuu,

sillä yksinäisen miehen askel kotiin ohjautuu.

.

EI MITTÄÄN TUU, KUIVUU VAIN SUU . . . . .

.

Tässä möllötellään kaksin . . . . . . .

.

.

 

PUOLISUOMALAINEN

.

TÄMÄ ARKA JA PUOLISUOMALAINEN, OLI HEIKOSTI SIVISTETTY HÄN,

EI OLLUT TUTTU EES AKKUSATIIVI, TIESI VARMASTI JOULUPÄIVÄN,

JÄI PEUKALO VASARAN ALLE, HÄN SEN OIKEUTEEN,

KUN TULI NAISISTAKIN VÄHÄN JUTTUU, HÄN HALUS TULLA UUDELLEEN.

.

SE AIKA POLKI PAIKALLAAN, NIINKUIN TUULEN HUUHTELEMA MIES,

VAIK´ OLIKIN HÄN PARAS ALALLAAN, KUNNAN MIEHIÄ JA YLTÄ PÄÄLTÄ HIES.

.

OTTAISIN PUNAISTA VIINII, VAI TYYTYISKÖ VAALEAMPAAN,

HÄNEN KATSEENSA VALPPAANA VAANII, OLEN TOTTUNUT TUMMEMPAAN,

MUA EI SAA KATSEELLA KAATAA, SIINÄ HUONOSTI KÄYDÄ VOI,

KUN OTAN TASKUSTA NOMINATIIVIN, SIITÄ ALKOI JO AAMUN KOI.

.

SE AIKA POLKI PAIKALLAAN NIINKUIN TUULEN HUUHTELEMA MIES,

VAIK´ OLIKIN PARAS ALALLAAN, KUNNAN MIEHIÄ JA YLTÄ PÄÄLTÄ HIES.

.

OTA SINÄ TUO PUOLISUOMALAINEN, SE NAURAA KUN KUTITETAAN,

SITTEN ON SE HAUSKA HUOLI, SE EI OSAA LOPETTAA,

KUULE KUN MINÄ VÄHÄN UUMOILEN, ETTÄ MIKÄ OLLAAN MIEHIÄÄN,

SE ON VÄHÄN VAIKEA LAUSUU, KIRJOITETAAN - INDIÄÄN.

.

SE AIKA POLKI PAIKALLAAN NIINKUIN TUULEN HUUHTELEMA MIES,

VAIK´ OLIKIN HÄN PARAS ALALLAAN, KUNNAN MIEHIÄ JA YLTÄPÄÄLTÄ HIES.

.

 

 

 

 

 

 

 

SAMAPA TUO

.

- Promisses - Säv. Eric Clapton- - Suom. san. Juice Leskinen

.

Samapa tuo, jos sille tiellesi jäät, hätkähdä en sinä jos,

siellä enkelin näät, niinhän kirjoittelet,

sua rakasta en, mua sinäkään et.

.

Sä tutustuit kaikkiin, ja hylkäsit muut, ja hymyilit vienosti vain,

mä suuttumaan sain sinun hienoston,

sille kelpaa en, se sulle vain on.

.

La - laa - laa - la - lal - lal - laa . . . . . . .

.

Välitä en, missä vietät sä yöt, samapa tuo mitä tuskaasi syöt,

mä yksin vain oon ajat sellaiset,

sua rakasta en, mua sinäkään et.

.

.

YHÄ VAIN PAINAA, AJATUSTAIN, SINÄ KUN TUSKAA, HALUAT VAIN,

RAKKAUDEN NÄÄN, POIS KUIHTUNEEN, TOTTUNUT EI SE YSTÄVYYTEEN.

.

LA - LAA - LAA - LAL - LAL - LAA . . . . .

.

Rakastin sua vakavissaan, narri mä oon jos mua huiputetaan,

mut ehkäpä sun sen näkemään sain,

sua rakastan vain, jos sulle kelpaan vain.

.

.

Voittamaton -

.

Säv. san. Edu Kettunen

.

Lennä mun lintuni liehuvin siivin,

lennä kun ois yksinään sun,

kiidä kun siivissä vinkuvat viimat,

nimeä rakastetun.

.

Niin voimaansa täynnä tuo lentäjä on,

vaik´ kovin on vartensa vaatimaton,

ja kun sieluni hukkua huoliinsa on,

on lintunen, voittamaton.

.

.

Lennä mun lintuni vaativin,

niin kuin myrskyt vain leikkejä sun,

kiidä kuin huutavat harmajat tuulet,

nimeä rakastetun.

.

Niin voimaansa täynnä tuo lentäjä on,

vaik´ kovin on vartensa vaatimaton,

ja kun sieluni hukkua huoliinsa on,

on lintunen tuo, voittamaton,

on lintunen tuo, viel´ voittamaton.

.

.

 

Mä lähden maalle

.

Kylän vanhin,hän tulee tuolla,

yksin tuo taivaltaa,

kuinka voikaan noin tyhmä tuo olla,

viisaammalta se vain vaikuttaa,

älä sulje ovea, ei, ei, sitä säppiin,

älä laita lukkoon, mä jään pian kii,

hyppään yli tuon raakalaudan,

se taitaa narahtaa, sitä varoa saat.

.

Mä lähden maalle, on korkea aika,

nyt minun mennä, mua siel´ ootetaan,

tule kahden maissa, niin sovitaan aika,

milloin sun oisi helpompaa,

mä lähden maalle, minä laitan sen muistiin,

ei siinä ole sen kummempaa,

aurinko paahtaa, se on aivan varmaa,

mä oottelen ainoatain.

.

On aivan sama, mä minnepäin käännyn,

ei sillä väliä, sut nään viimeinkin,

meneekö kauan, jo naakatkin nauraa,

mä olen niin kovin malttamaton,

minä näin sen kuvan sen Olavi Virran,

minä olen yhtä pitkä kuin hän,

ja jos vaatteet ois samaa luokkaa,

mitäs siihen sanot : minä vai hän ?

.

Sen ylle, sen viimeisen virren,

mä uhrauksen sulle tein,

läpi kostean, kylmän veden,

siinä säkeet tuppas unohtumaan,

älä sulje ovea, ei ei, sitä säppiin,

älä lukkoon laita, mä jäin pian kii,

hyppään yli tuon raakalaudan,

se taitaa narahtaa, sä varoa saat.

.

Mä lähden maalle, on korkea aika,

nyt minun mennä, mua siel´ ootetaan,

tuu kahden maissa, niin sovitaan aika,

milloin sun olis helpompaa,

Mä lähden maalle, minä laitan sen muistiin,

ei siinä mitään sen kummempaa,

aurinko paahtaa, se on aivan varmaa,

mä oottelen ainoatain.

.

.

Kuukoira

.

Cat Stevens - suom.san. Hector

.

Taidan olla joku kuukoira, kuukoira, kuukoira,

hypin ja pompin niinkuin kuukoira, kuukoira, kuukoira,

ja jos mun kädet katkotaan, no niinkös pulmat ratkotaan,

ja jos mun kädet katkotaan, niin ei - ee - ei - ei,

mä en enää duuniin mee.

.

Ja jos mun silmät puhkotaan, jo uudet värit mieleen saan,no jos mun silmät puhkotaan, niin ee - ee - ee ei,mä itke en milloinkaan.

.

.

Mä taidan olla joku kuukoira, kuukoira, kuukoira,

hypin ja pompin niinkuin kuukoira, kuukoira, kuukoira,

ja jos koivet katkaistaan, tuskin mitään ratkaistaan,

ja jos mun koivet katkaistaan, niin ee - ee - ee - ei,

mä liiku en jalkaakaan.

.

Ja jos mun lauseet kiistetään, hampaat suusta riistetään,

ja jos mun turpa niistetään, niin ee -ee -ee- ei,

mä huudan vain " hei ".

.

.

Menetkö hieman puihin, haetko uskoas,

tyydytkö koiras luihin, vai pidätkö myös koirastas ??

.

Taidan olla joku kuukoira, kuukoira, kuukoira,

hypin ja pompin niinkuin kuukoira, kuukoira, kuukoira.

kuukoira, kuukoira - - - - - kuukoira, kuukoira.

.

.

 

 

Joku kaunis päivä

.

Säv.san. Edu Kettunen

.

Se on nähnyt aika monenlaista kummitusta,

monta ahdistusta vuoksi jonkun joutavan,

silti sill´on sielussain aina pieni toivonhäivä,

joku kaunis päivä, se sano, joku kaunis päivä.

.

Ompa virta vienyt, aika syönyt muukalaista,

vaativaista sydäntään vain kuunnellut on tuo,

silti sill´on sielussain aina pieni toivonhäivä,

joku kaunis päivä, se sano, joku kaunis päivä.

.

Aika monta kylmää pystybaarin aamiaista,

yhtä monta halpamaista huomautusta kai,

silti sill´on sielussain aina pieni toivonhäivä,

joku kaunis päivä, se sano, joku kaunis päivä.

.

.

Kujakissa

.

Säv.san. Hector

.

On toinen meistä liikaa, tässä kaupungissa kussa ennen,

normaalisti samaa raittii dallattin,

on läänii meillä kyllä, eri teillä kävelyllä käydä,

mä lähden tästä Reiskan kanssa Lyypekkin.

.

Siellä päivä paistaa, siellä kovaa kelataan,

elämää saan maistaa, sinut koetan unohtaa,

mutta myönnettäköön, eyyä olit, makeempaa kuin alkoholit,

olet ruusu asfaltissa, minun kurja kujakissa, mun - - - - -

.

.

Voi kurjuus tätä vaivaa, löytää meno-paluu laivaa,

jossa kanssas voisin vielä päästä seilaamaan,

en viihdy enää missään, täällä huutaa ikävissään,

eräs tuntemasi kujakissa kaipuutaan.

.

Saanko vielä tulla, saanko tyyneen satamaan,

tuuliajelulla, olen ilman melaakaan,

mutta nyt saat miehen jolla,

mukanaan on lemmenjolla,

sinut siihen tahdon ottaa, enää tunteitas en sottaa, mun - - - - - -

.

.

.

TAKKI POIS

.

- Overcoats -

.

Säv. John Hiatt . suom.san. Jukka Virtanen

.

Pelkäsin taas niin, kun ne portaat vintin,

yöllä onnistuin mä konttamaan,

ja kanssa sen hintin, silmiin tuijotettin,

yksi köysi oli kaulassaan.

.

Mä tuskin ketään näin, kun katsoin setään päin,

mut liikutus sai kyyneliin,

setä liikkui silmissäin, närhen ääni huusi näin,

" hei veljenpoika painu helvettin "!

.

TAKKI POIS, TAKKI POIS,

HIHAT NYT JO SAUHUAA,

TAKKI POIS, TAKKI POIS,

ETTÄ HELLE HELPOTTAA.

.

Sai mun serkku suuren pään, ja sen kulmahampaan nään,

tiedän törmänneeni vampyyriin,

siis sambaan häntä hain, mutta kamalampaan vain,

yhä jouduin mä systeemiin.

.

Näin siskon mahallaan, se soitti sahallaan,

sitä betoveenin fyr elisee,

sisko repi haalarin, sisään pyysi maalarin,

" mulle sydän sekä ankkuri tee " !

.

TAKKI POIS, TAKKI POIS,

HIHAT NYT JO SAUHUAA,

TAKKI POIS, TAKKI POIS,

ETTÄ HELLE HELPOTTAA.

.

Vinttiin vyöryi vankkuri, jossa oli ankkuri,

ne köytti minut kettiinkiin,

meillä mentiin lakkoon vaan, en paitapakkoon suostukkaan,

siinä haistatelleen taisteltiin.

.

Sisar oli talkoisiin, pukeutunut valkoisiin,

hän kilisteli rannehelyjään,

mut sitoi lemmenköysinkin, ehkä vähän löysinkin,

ja jatkoi piikittelyjään.

.

TAKKI POIS, TAKKI POIS,

HIHAT NYT JO SAUHUAA,

TAKKI POIS, TAKKI POIS,

ETTÄ HELLE HELPOTTAA, ETTÄ HELLE HELPOTTAA,

HIHAT NYT JO SAUHUAA.

 

 

 

 

 

.

.

 

 

 


Simo

.

Säv.san. Seppo Närhi

.

Kuule, sulla ei kaikki oo kotona täällä,

musta tuntuu etten kiinni saa,

sitä halavatun suurta mustaa päätä,

joka kiertää sitä ympyrää.

sille täytyy jonkun sanoa että,

he ovat Simon tilanneet,

ja kylläpä meidän poikien kelpaa,

koska janon huomaan kaikonneen.

.

No, mitä varten naiset sun nimeäs huutaa,

onko hulluksi tullut nuo,

kato miten valtavat huomenlahjat,

ne laskevat sun jalkais luo.

.

Kato, tuo yksi tanssii tuossa pöydän päällä,

näätkö mitä sill´ on jalassaan,

yksi vartalonmuotoinen raaka liivinluu,

ja on niin olevinaan.

.

Oi Simo - auta Simo, auta Simo,

oi, Simo - auta Simo, auta Simo,

hyvä Simo - hyvä Simo, hyvä Simo,

oikein hyvä Simo, - hyvä Simo, oikein hyvä Simo,

oiva Simo - oiva Simo, oiva Simo,

kelpo Simo - kelpo Simo, kelpo Simo,

onnea Simo - onnea Simo, paljon onnea Simo.