Tunnelmia menneiltä keikoilta

Kari Tapion kanssa kierrettin keikkalavoja 22 keikan kuukausivauhdilla. Välillä päästiin perempiin paikkoihin pysähtymään, kuten Kari Tapion äidille Seinäjoella ja Närhin kesämökille Konginkankaalle, jossa herkkua oli karjalanpaisti.
Kati Tapion orkesterissa - Kari Tapio ja Hänen orkesterinsa - oli usean vuoden ajan Jani Jalkanen, Jiri Jalkanen, Jussi Chydenius, Seppo Närhi ja tietenkin Klabbi itse.

Närhin pojat Äänekosken tehtailla töissä.

 

Matti Närhi sanoi aikanaan meille veljeksille: `Äänekoskella tehdas on hyvä työpaikka nuorelle miehelle aloittaa ura tehtaanmiehenä.

Mehän uskottiin, yksi kerrallaan ensin kapteeni Karhusen juttusille työhönottoon.

 

Sihtimies Pertti oppi 

tehtaalla trukkikuskiksi

 

Ensimmäisenä lähti tehtaanmieheksi Pertti, veljeksistä vanhimpana. 

- Koulun jälkeen olin ensin armeijassa Kajaanissa ja kävin lomilla ollessani työhönotossa Karhusen puheilla, olin tietysti saanut jopa loman sitä varten, muistelee Pertti Närhi.

- Pääsin puoleksi vuodeksi tehtaalle sihtimieheksi. Asuttiin Kullervonkadulla ja tietysti pyörällä ajelin tehtaalle, kolmessa vuorossa töitä tehtiin.

  • Sihtimies valvoi, ettei sellumassa siinä kuusi metriä leveällä viiralla katkea, ja kun sellulevyt tulivat leikkuulta 1 x 1,5 metrin kokoisina levyinä valmiiksi kasoihin, ne vietiin trukilla varastoon. 

  • Ei se mikään harjoittelupaikka ollut, heti vaan suoraan työtä tekemään, kuten toiset, jo pitkään tehtaalla olleet. Kiireistä hommaa oli. Mukavat muistot siitä on, työkavereista muistan ainakin Savelan. Palkka oli kolme  markkaa 55 penniä tunnissa,  Hyvin opin trukkia ajamaan, vieläkin se taito on tarpeen kun ajelen Avantilla Tammisaaressa kesäpaikan pihanurmikkoa. 

  • Nuoren miehen vapaa-aika meni ajellessa autolla Äänekosken raittia edestakaisin, sanoo Pertti.

  • Syksyllä muuten sitten Helsinkiin, ensin IBM:lle lähetiksi.

 

Tuomo Vuorisen orkesteri 

tehtaan johtoa tanssittamassa

 

Minulla ei ehtinyt olla tehtaalla olla uraa lainkaan, mutta jotain sentään olen Äänekosken tehtaiden hyväksi tehnyt.  Soitin ja olin solistina vuonna 1966 Tuomo Vuorisen yhtyeessä, se oli tanssiorkesteri. Me tosin esiinnyimme myös nimellä Fife Fellows aina silloin kun oltiin esiintymässä rockpaikassa. Soitimme yhden ainoan keikan Tehtaan Klubilla, hieno paikka oli, paljon pieniä huoneita. Yksi huoneista oli isompi, jossa tansittiin. Soitimme ajan mukaan Beatlesiä, letkajenkkaa ja takuuvarmasti Bésame Mucho-tanssipiisin. 

Kokoonpano oli Tuomo ”Tumpe” Vuorinen, Jarmo ”Jarppa” Salinmäki, Pertti ”Pepe” Kauppinen, Reijo ”Repa” Mikkonen ja minä Seppo Närhi.

Seuraavan kerran kävin - serkkuni Helenan kanssa - klubilla tai oikeastaan vaan samassa rakennuksessa kun muutama kesä sitten museolla oli tätini Riitta Immosen (os. Närhi) urasta kertova, hienosti esillä ollut näyttely. Hän oli keskeinen, kansainvälisestikin tunnettu suomalainen muotitaiteilija 1940-1990 -luvuilla, vaatettaen muun muassa kaikki oman aikansa presidenttien puolisot. Lisäksi hän oli perustamassa Marimekkoa Armi Ratian kanssa ja suunnitteli yhtiön ensimmäisen malliston. Äänekoskelta tätinikin on kotoisin. E

tulee kuluneeksi sata vuotta hänen syntymästään, mitenkähän sitä juhlistetaan?

   

Vakituinen työpaikka 

säikäytti Mikon Tampereelle 

 

  • Minulla oli 1960-luvun lopussa pienoinen uranalku tehtaalla, silloisella Metsäliitolla, muistelee Mikko Närhi.

  • Pääsin koulu-uran jälkeen kesätöihin keskusvarastolle, jota myös keskuskääntämöksi sanottiin. Siitä on mukavia muistoja. Työkavereita muistelen vieläkin. Siellä oli toinenkin nuori ja tosi kiva kaveri, Kautto nimeltään. Eräs Myllylä opetti kuinka valmistetaan herkullinen eväsmakkara tuikkaamalla sähköjohdot molempiin päihin makkaraa. Plattosen isä oli joviaali tyyppi, samoin Moision Olli. Olli oli kuorossa ja mielestään kova naistenmies; ”varma ja söötti löytyy aina kun Moisio Olavi Seppo lähtee viikonloppuna liikkeelle”, sanoi Olli aina perjantaisin.

  • Minun tehtäväni oli antaa hakijoille, pääasiassa laitosmiehille, kaikenlaisia koneiden varaosia ja nippeleitä, joita heidän hakulapuissaan luki. Vain työnjohtajat saivat sellaisia lappusia kirjoittaa. Tehtaalla oli työnjohtajana myös Jorma Kinnunen, joka samoihin aikoihin heitti Tampereella keihäänheiton MM-tuloksen 92,70 ja tietysti keräsi tehtaalla kulkiessaan ympärilleen aina melkoisen ihailijakaartin, kertoo Mikko.

  • Esimiehenä oli helposti kimmastuva herra Lahti, joka vahti innostuneesti meidän kahvituntiemme pituutta ja muuta lorvailua hyllyjen välissä. Hirveesti hän suuttui siitäkin kun kerran ajoin trukilla yhden korkean hyllyn nurin. Harmikseni hyllyssä oli sadoittain o-renkaita ja tiivisteitä, erikseen pikkuisissa laatikoissa - ne on tosi pieniä, joiden lajittelussa tarvittiin mauseria ja kahden viikon työpäivät.

  • Toinen tehtäväni oli hoitaa yhtiön huoltosemaa eli käydä päivittäin parin tunnin ajan tankkaamassa autoja. Ne olivat mukavia juttutuokioita kuskien kanssa.

  • Kun alkoi näyttää siltä, että saisin sieltä vakinaisen paikan, tein nopean irtisanomisilmoituksen päättyväksi seuraavalle toukokuulle. Olin päättänyt muuttaa Tampereelle ja ryhtyä opiskelemaan toimittajaksi. Olimme käyneet Koskelan Torstaikerhon kanssa Tampereella katsomassa Hair-musikkaalia ja se riitti 17-vuotiaalle syyksi asuinpaikan vaihtamiseksi, kertoo Mikko

 

 

Veli-Pekka joutui Metsä-Serlassa

juomaan kahvin mustana

 

Veli-Pekka meni Metsä-Serlalle viimeisenä Närhin veljeksistä.

  • Oli kesätöissä Metsä-Serlan osto-osastolla lukion jälkeen vuosina 1982 ja 1983. Aikaisemmin Olin jo ollut pari kesää kaupungin maanmittausosastolla, kertoo Veli-Pekka Närhi.

  • Osto-osasto oli silloin siinä tehtaan portin ulkopuolella, sisään kuljettaessa vasemmalla puolella, kaksikerroksi

  • Kaksi kesää siellä vierähti - fiksusti piti pukeutua - ostolaskuja selattiin ja niitä lähetettiin edelleen osastoille hyväksyttäviksi. Kyllä joukossa oli mystisiäkin laskua, pitkin maailmaa. Ehkä juuri niistä ajoista sain virikkeen pyrkiä kauppaopistoon, Äänekoskella sekin.

  • Minulla oli oma nurkka avokonttorissa, työkaverit olivat pääasiassa naisia, hyvin muistan muun muassa Kuneliuksen, Eiramon ja erään naisen joka poltti norttia ja runsaasti. Ison putken, silloisen tietokoneen ääressä istuttiin.

  • Kivaa työtä tuohon aikaan, silloin opin juomaan kahvinkin mustana, kun kahvimaitoa ei kukaan konttorille hankkinut. Eväitä syötiin ja polkupyörällä ajettiin. Palkka oli hyvä, vallankin kun asuin kotona vielä.

  • Poikamiehenä elettiin mieleenpainuvia kesiä. 

  •  

    Veli-Pekka muutti kauppaopiston jälkeen pian Helsinkiin pankkihommiin, nykyisin Veli-Pekka on osakkaana ja kiinteistövälittäjänä Erkkeri Oy:ssa Helsingissä.

Kuuntele tästä A.Aimon uusin

Olari Lehtonen saapuu Äänekoskelle

Juuri kun Arvi Kokko oli saanut unen raskaisimmasta päästä, kunnon otteella kiinni, niin ovi kävi hänen viereensä, ja kuului vieno kuiskaus : Olari Lehtonen on saapunut paikkakunnalle, ja mukanansa hänellä on pyytämäsi arvokkaat tuliaiset. 

Eikä tässä vielä kaikki :  siinä on Arville uusi kastamaton kosmoskynä, pyyhekumilla  varustettuna.Myös Arville annettiin aidot Nokialaiset kumiteräsaappat vuodelta -52. Kyllä noilla jalkineilla pääsee Tärttämäkeä valloitamaan.

Arvi meni tohkeissaan halaamaan Olaria näin hienoista tuomisista, mutta ei vieras niistä välittänyt vaan pisti tukakaksi ja tarjos Arvillekin kitkerät savut Klubi askistaan.

Olari oli saapunut pitkospuita pitkin. Honkolan kohdalla piti pysähtyä päiväksi ihmettelemään maailmanmenoa, katsomaan kuinka Hullujussit tekivät nelostiestä moottoritien.

Hän oli yötä vanhassa talossa joka toimi verojen maksupaikkana, mahtaako Arvi muistaa vielä Matti Närheä, verosihteeriä ?

Arvi Kokko oli muuttanut tuonne Naarajärven takamaille pakoon Tärtttämäensillan rakennustouhuja, aina sunnuntaisin ja juhlapäivinä kävi hän tarkkailemassa työn edistymistä.

Olari alkoi kertomaan mitä hän pitkän talven aikana oli saanut aikaan.

Hän oli asunut Ikaalisissa ja silmiin osui ilmoitus paikallislehdessä : ”Hyväntahtoiselle bassolaulajalle olis paikka auki Ikaalisten Hauta Laulajissa.” Nimimerkillä ”Alttarilla tavataan.”

Olari tunnettu kovasta laulutahdostaan ja niin pääsi hän ykkösbassolaulajaksi, ensin harjoittelijaksi Hauta Pojat nimiseen nuorisokuoroon.

Maistelivat Naarajärvestä nostettua kuhaa ja rupattelivat menneitä muistellen.

Arvi kertoi jotta tuossakin Keiteleellä työnnettiin autonromu jään päälle odottamaan kevään tuloa. Kuka arvas sen kelloajan ja päivämäärän oikein niin hän oli saava palkinnon, aikamoisia velikultia olivat nuo.

Olari  oli tekaissut laulun 60-luvun suosikista A.Aimosta ja sen hän lauloi kauniina kesäiltana.

 

A.Aimon uusin

Lähti viekas vaara rinnaltain, meni komea ja vauras mies,

oli hällä raamit kaulallaan, ja hän jolkotti mennessään,

no että suunta mul´ on länteen, ei yksinäinen kukaan olla saa,

laitan kortin tulemaan, jos seuraa mä siellä saan.

 

Idästä saapui mulle vieras mies, A.Aimoa kuunteli hän,

”mitä kuuluu" sanoi mulle tuo, ”tätä parempaa et voi kuulla missään",

mä laitan kortin tulemaan, jos seuraa mä siellä saan.

 

A.Aimo otti asennon ja alkoi laulamaan,

sen hän julki toi, oi kuunnelkaa, 

oi, Odessa huumaavaa.

A.Aimo jatkoi hymyään, aseensa pettämättömän

ei lopu veet Tammerkoskessa, eikä neidot yön saapuessa.

 

Satiinihameinen, Aila-neitonen,

saapui kun ilta mennyt jo on, keltapaviljonkiin tieni vie,

hän tietää, missä se lienee,

mä laitan kortin tulemaan, kyllä seuraa mä sieltä saan.

Reino Helismaa

Iltamat Helsingin Puistolassa.

9.4.2016 Vietettin Tuulen Tuvassa, Helsingissä vanhan ajan iltamat 1940-1950 lukujen hengessä. Iltamien viettopaikkana oli Puistolassa sijaitseva n. 100 vuotta vanha seurojentalo. Ilta oli todellinen menestys, tupa oli aivan täynnä. Väkeä mahtui 180 - 200 henkeä.

Teemaksi oli valittu Reino Helismaa, hän asui myös Puistolassa. Hänen sanoituksiaan ja sävellyksiään esittävät kaikki illan esiintyjät.

Säestyksestä sekä illan tanssimusiikista huolehti Sandels-orkesteri. Taiteilijavieraina olivat seuraavat esiintyjät :

Leo Silolahti
Susa Saukko

Jenny Ruut
Ari Joki
Seppo Närhi

ja illan ohjelman päätti Puistolaisista kerätty kuoro, he esittivät myös Helismaan sanoittamia lauluja mm. Rakovalkealla valssin.

Kello seitsemältä ilta alkoi asettamalla tuolit tanssilattialle, ja illan isäntä kertoi Tuulen Tuvan historiasta, jonka jälkeen esiintyjät lauloivat oman osuutensa.
Minun osuuteni oli kaksi Helismaan sanoittamia lauluja " Kulkurin iltatähti " ja " Onni jonka annoin pois ".
Sitten päästiin jo tanssimaan Ork. Sandelsin tahdissa.

Suuret kiitokset myös Tuovi Koivurannalle joka illan toimi järjestäjänä.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Kurimus ja Seppo keikalla 4.6.2010 Suolahdessa Paatelan Portti ravintola alueella.

Äänekosken Soittokunta v. 1925

 

--------------------------------------------------------

Minun isoisäni : Ne Salmeliinit

 

Minun isoisäni, siis vaarini hoiti äänekoskelaisille kansaneläkeasioita, soitti venttiilipasuunaa työväensoittokunnassa ja ajoi aikanaan pirssiä Kosken vielä hiekkapintaisilla raitilla.

Hän sairasti reumaa mutta kirjoitti sovituksia, nuotitti aina elämänsä loppuun saakka. 

Muistan kun Palokunnan juhlissa 1950-luvulla ensimmäisenä marssi Työväen Soittokunta johtajanaan Kalervo Siistonen ja siellä tuli myös pasunisti John Edwin Salmelin omalla paikallaan.” Mistähän olivat keksineet noin hienolta kalskahtavan nimen sepän pojalle ? ”

Tuo oli ensimmäinen livebändi minulle, noin kymmenvuotiaalle pojalle.

Siellä oli tuubansoittaja jonka nimi oli Tuulensuu, se nimi kuulosti niin hienolle pikkupojan mielessä, että siitä minä otan sen itselleni kunhan tästä vuodet vierii - no jäipähän ottamatta mutta hyvät asiat muistaa aina !

Punavalkoiset uniformut päällään, koppalakit takaraivollaan, takana tulivat paloautot. 

Punainen nortti paloi kun vaari hitsasi nuottitelineitä soittokunnalle ja minä sain yrittää soittaa vaarin mandoliinia.

Äitini Salme kehystytti meille jokaiselle veljekselle oman huoneentaulun muistoksi Jonne-vaarista, nimellä jota hän mieluiten käytti. Nuo taulut olivat Jonnen sovituksia suosituista iskelmistä.

Asuimme samassa pihapiirissä Kullervonkadulla koko minun nuoruuteni, äitini Salme oli mummuni Miilin ja Jonnen ainoa lapsi.

Jonnen isä oli seppä  August Salmelin joka takoi Äänekosken kirkon ristin, joka pelastettiin vanhan puukirkon polttamisen jälkeen.

Siellä se on edelleenkin tuulta halkomassa, korkeimmalla kuulemassa.

August oli syntynyt Uuraisilla vuonna 1857, hattumaakari Eliaksen poikana.

Aukusti rakensi monipuolisena seppänä kuorma-auton, joka kulki Äänekosken ja Saarijärven väliä. Ei hän sentään moottoria (ehkä?) keksinyt, osti koneen ja teki siitä aidon Salmeliinin. Nimeä en tiedä, mutta saipahan seppä oman auton.

Jonne ja Miili asuivat koko elämänsä Kullervonkadulla, noin kolmesataa metriä Painotalolta kirkolle päin. Naapureina lihakauppias Kalle Hämäläinen ja meidän perhe.

 

 Kesähelteellä Längelmäki-päivillä 2011

Vappu 60-luvulla !

 

Vappu 1960 luvulla ja vielä 70 - luvun loppuun asti oli todella suuren ilojuhlan tunnelmaa.

Silloin ei vielä ollut televisiota sotkemassa viikonlopun juhlimissuunnitelmia, tai oli nyt jossain mutta ei vielä meillä.

Pantiin parhaat päälle ja siitähän jo saatiin ensimmäiset riidanaiheet ainakin meidän perheessä. Meitä oli aikaan kolme akne-ikäista nuorukaista jotka halusivat kaikki pukeutua omaan tyylliinsä juhlaa varten. 

Meillä asui jo silloin mummu ja vaari Helsingissä ja kävimme me kolme perheentoivoa vuoronperään joulu, pääsiäis, ja talvilomalla haistelemassa suuren maailmanmenoa maamme pääkaupungissa.

Äiti teki vappusimat ja tippaleivät itse omassa keittiössämme Kullervonkadulla.

 

Pertti oli vanhin ja oli josta saanut päähänsä hankkia muutaman numeron liian suuren maihinnousutakin, johon oli kirjoittanut lähes kaikki tunnetut popmaailman suuret nimet: Bon Dylan, Donovan, Hector, Kinks, Beatles, Rolling Stones ja monet muut.

Minä seuraavana vuorossa, kaikki samat nimet takissa paitsi minulta puuttui se kummallinen nahkalätsä koristamassa päälakea.

Mikko ei sellaisesta välittänyt vaan kaikista nuorimpana luotti omaan puhekykyynsä.

 

Työväen Soittokunta aloitti puolenpäivän aikaan oman kulkueensa Kalervo Siistosen johdolla. 

Melkein koko Äänekoski oli seuraamassa tätä kulkuetta, vappuhuiskat ja jokunen ilmapallo eksynyt joukkoon. 6 0-luvulla pallot olivat pyöreitä ja punaisia mutta hyvin nopeasti ne saivat muotoja jos jonkinlaisia. Serpentiinit lensivät ilmassa ja ylioppilaslakit olivat sen oppimäärän ansainneet, valitettavasti meidän perheessä ei ollut tarpeeksi innokkaita lukijoita.

Kuunneltiin kauppalanjohtaja Heiskasen puhe ja sille aplodeerattiin.

 

Pian joukko hajaantui omiin juhliinsa. 

Demarit pitivät Työväentalolla illanviettoa, oikeistolaiset Yhteistalolla söivät lounaansa ja kuuntelivat Veikko Pesolan johtamana Mieslaulajia ja Annika Wahrmannia laulattamassa Naiskuoroa.

Vasemmistolaiset oilvat kokoontuneet Kansantalolle juhlimaan Vappuiltaa.

 

Vappuhan on työväen ja ylioppilaiden riemujuhlaa, olihan siellä toki Koskenhovi, mutta tuskin ylioppilaat sinne menivät ja ikärajatkin olivat hyvin tiukat. Ehkä heillä oli omat juhlat omissa piireissä.

 

Minä aloitin muusikkona 70-luvun alkuvuosina, silloin oli Vappu-aatto jo juhlista suurempia.

Aattona soitettiin kuusi tuntia aina kolmeen yöllä asti ja jatkettiin Vappupäivänä jo klo kaksitoista, ja vielä Vapunpäivän iltatanssit siihen päälle.

Kyllä siinä sai soittaa ravintolamuusikko koko rahan edestä !

Minun soittouran alkaessa ei tunnettu mitään sunnuntain tuplalisiä eikä matineapalkkioita mutta melko pian saatiin siihen korjaus.

Siihen aikaan 70-luvulla olivat muovissa leveät housunlahkeet sekä pitkät tupeeratut hiukset myös miehillä ja naisilla.

Me oltiin toukokuussa Rav. Sillankorvassa Helsingissä. Samassa talossa oli Rav. Neckar ja yökerho Mobile. Seuraavassa korttelissa oli Paasiravintola sekä Juttutupa. Vastapäätä sijaitsi Hot. Merihotelli sekä Barracuda yökerho.

Matti ja Teppo olivat kärkisijoilla, Paula Koivuniemi, Katri-Helena, Christie hitillään Yellow River, Boney M oli kärkikymmenikössä ja Erkki Junkkarinen varma yleisönsuosikki unohtamatta Irwin Goodmania.

Me ajeltiin, niinkuin aina, Rovaniemelle kesäkuuksi. Kalmar Union bändi soitti Rav. Polarissa. 

Keikka-autona Zephyr Six plus perävaunu !

 

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

 

Kari Tapio – Tehdään laulajasta, joka piti karjalanpaistista, elokuva

Kari Tapani Jalkanen on syntynyt marraskuun 22 päivä 1945, Suonenjoella. Lempinimeltään Klabbi on elokuvan arvoinen suuri suomalainen laulaja.

Minä sain olla hänen orkesterissaan kuuden vuoden ajan, ja en voi muuta kuin todeta, hän oli täysin työhullu muusikko. Meillä oli keikkaa keskimäärin 22 esiintymistä kuukaudessa ja lisäksi Tv keikat siihen lisänä. Esiintymispaikat olivat kaikki pitkin Suomenmaata, joten arvata saattaa, että tuli autoilu tutuksi. Meitä oli viisi henkeä : Jani Jalkanen, Jiri Jalkanen, Jussi Chydenius sekä minä ja tietenkin Klabbi. Ensiksi piti keksiä orkesterille juhlava nimi, Klabbi ehdotti nimeksi ” Leganda ”. Tämä nimi kesti käytössä vain yhden viikon verran, kunnes Klabbi sai uuden idean. Uudeksi nimeksi Kari valitsi ” Kari Tapio ja Hänen Orkesterinsa ”.

Vierailimme hänen äitinsä luona Suonenjoella pariin otteeseen, syömässä perunat ja  lihapullat ja sama toistui Äänenkosken Kalaniemessä kun minun äitini laittoi karjalanpaistia. Nämä ja jälkiruokana letut.

Pysähtyimme joskus talvella huoltoasemalle ruokailemaan ja televisio oli päällä, sieltä tuli mäkihyppykilpailut. Klabbi nousi seisomaan ja huusi kovalla äänellään : ” Hipit ulos ja muut olkaa hiljaa, ettekö te näe siellä hypätään mäenlaskua.” Ehkäpä siinä oli syynä miksi hän antoi papin ristiä vanhimman poikansa nimellä Jiri, tsekkiläisen maailmanmestarin Jiri Raskan mukaan.
Kari oli kova kalamies kuten Jirikin, Klabbi sanoikin aina hänellä olevan yhtä hieno korulipas kuin hänen vaimollaan, niin värikäs oli hänen kalastusviehekokoelmansa.

Minun aikanani syntyi Veikko Samulin kynästä laulu ” Myrskyn jälkeen ”, josta tulikin valtaisa hitti joka nosti Klabbin uudelleen listojen kärkeen. Siinä oli myös Klabbin oma teksti, ja tämä laulu avasi hänelle tien suurempiin konserttisaleihin. Tästä lähti liikkeelle menestys joka jatkui hänen elämänsä loppuun saakka.

Välillä oli keikkoja joille Klabbi ei päässyt liian märkien kosteikkojen vuoksi, mutta ne hän hoiti uusilla keikoilla samaan paikkaan. Minä toimin varamiehenä laulamalla sekä omat Prinsessa, Randevuu ja Soittaja hittini ja ajan suosituimmat laulut.

Työn alla elokuvassa Kari Tapiota näyttelee Matti Ristinen ja hänen vaimoaan Pia Viheriävaaraa Tiina Lymi. Aleksi Mäkelä ohjaa tämän elokuvan jonka kuvaukset alkavat tällä viikolla täällä Helsingissä. Ensi-ilta on kaavailtu syksyä 2019. Käsikirjoituksen kirjoittaa Marko Leino, elokuvan työnimenä on Klabbi.

Paatelan Portti 2010

 

Keikkakuva Hyvinkään Wanhan Willatehtaan Woodstock festivaaleilta 2009.

Tunnelmia 6.6.2009 Hyvinkäältä Wanhan Willatehtaan Woodstock festareilta.

Kuhnamonloikka - Sillan avajaiset

 

Äänekoskella tapahtuu erittäin juhlava sillanvihkimistilaisuus.

Sillan suojelijana toimii erittäin tärkeä henkilö joka suojellut hyvin monia kulkuväyliä ympäri Suomenmaan. Hän on vihkaissut aina pääkaupunkiseudulla asti useita siltoja ja tunneleita sekä kinttupolkuja.

Nimi Kotakennäänsilta on syytä unohtaa, esim. Kota viittaa Lappiin eikä Kennäs taas ei tarkoita mitään tunnettua, joten ehdotan uudeksi nimeksi Kuhnamonloikka.

Sitten ulkonäkö. Silta saisi näyttää sellaiselta, että se muistetaan ja se viittaisi kotiseutumme maineeseen puu ja bio kaupunkina.

 

Yksi vaihtoehto on Keitele Jazz. Ari Liimatainen on tehnyt hiki hatussa lukuisat julisteet ja veistokset Jazzin hyväksi eikö nyt olisi aika saada paikkakuntamme kulttuuriperinne näkyviin.

 

Avajaisten ohjelma :

 

nopeusrajoitus puoleksi määrätään 20 km/h !

hattu pois päästä, Keskisuomen kotiseutulaulu seisten ( ulkoa ja kaikki säkeistöt )

Huiman Naisvoimistelijoiden sukellusnäytös, pää alaspäin kohti Kuhnamonjärveä !

Mieskuoro Metsot suorittaa naisvoimmistejain mahdolliset pelastoimet !

Kuparin Rami valkoinen moottorivenho suorittaa läpiajon kaikkien kolmen sillan ali käsi lipassa !

Vanha Toimi-laiva puksuttaa kyydissään Äänekosken ystävyyskaupunkien johtajat käsissään viirit ja kukkapuskat Äänekoskea kunnioittaen.

kaikki katsovat kohti vanhaa Pankkisiltaa eläköötä huutaen !

Ky Niskanen antaa kaikille kanootit käyttöönsä ( pientä korvausta vastaan ) ja Mämmen Martat ovat uusissa verryttelypuvuissaan käsi pitkällä kahvia tarjoamassa.

Äänekosken kaupunginjohtaja pitää komean juhlapuheen ! 

kaikki paikkakunnan aviisit painavat erikoispainoksen tästä suuresta tapahtumasta !

Äänekosken kunniakas lippu pantava liehumaan kumpaankin päähän siltaa !

Rakentajille kaupunki tarjoaa kahvit rusinapullan kera !

Tämä uusi silta on herättänyt suurta mielenkiintoa jopa pääkaupunki seudulla asti, Danny ajoi kuulemma kolme kertaa sillan yli ja vilkutti mennessään Marttojen järjestämille lehtitilaisuuteen. ( santsikupilliset kahvin jälkeen oli D kovasti tykännyt pullista sano mennessään jotta kyllä oli hyvät rusinat. )

Gunnar Taipale soitti ” Puuseppää aina tarvitaan ” humpan, ja siitäkös juhlaväki innostui ja täytti sillankannen tanssimalla ja tie oli kolme tuntia poikki.

 

Toivotan menestystä uudelle sillalle ajaessani Tärttämäen Taxin järjestämälle kiertoajelulle läpi ” Kuhnamonloikan ” Äänekoskella.

Seppo: Olisiko minun pitänyt olla tyttö?

Minun ensimmäinen ja tärkein paikkani tulla koskelaiseksi oli tietysti sairaala, joka sijaitsee Piilolanniemessä. Sieltä on upeat näkymät järvelle, missä Keitele ja Kuhnamo niin ihanasti yhtyvät.

Siellä oli minun ja kaupungin (silloin kauppala) ensimmäinen kohtaaminen, olen äänekoskelainen.

Seuraava vierailupaikka oli lastenneuvola, silloin kansakoululla.  Neuvolakortti on tietenkin tallessa.

Ihmettelen että miksi minun etunimeksi on laitettu Veli-Matiksi ja sitten muutettu komeasti muotoon Seppo Matias. Tunnen kyllä äitini käsialan, hän on muuttanut oikeaksi tuon Sepon. Kuulemma minusta odotettiin tyttöä, mutta siihen eivät pelkät toiveet riitä.

Siitä alkoi minun taipaleeni, ensin Kullervonkadulla, isoisän sekä mummun, Jonne ja Miili Salmelinin ullakkohuoneessa, sitten Närhien omassa talossa viereisellä tontilla.

Tuosta ajasta, ollessani 1- 12 v. minulla ei ole sen tarkempaa muistikuvaa; saunareissut sentään muistan, meillä kahdella talolla oli yhteinen sauna piharakennuksessa, lumihangessa juostiin kotiin – ja lujaa.

Mutta sitten alkoi tapahtua, olin kolmetoista ja maailma alkoi kiinnostaa. Koronabaariin ei niin nuorena päässyt ja niin vietimme aikaa avartuneen maailman Viiskulmassa olevan pyöreän kioskin luona. Palokunnan juhlia bändeineen odotettiin. Minun ensimmäinen bändikeikkani oli pian Koskelassa.

Bändiä varten piti tehdä hankintoja; soittimia, julisteita, vaatteita…

Kaikki hankinnat tehtiin Äänekoskelta. Kuitteja on tallella.

Siellä on vanhoja tuttuja yrityksiä kuten Kerttu Eiramo, jolta ostettiin vahvistimien suojaksi tulevat kankaat ja on siellä Sisä-Suomen Lehti joka painoi meille mainoksia.

Laskut ja sopimukset ovat eri mallia kuin tänä päivänä.

Isäni, joka veromiehenä oli tarkka kuittien kanssa, siksipä nämä ovat säilyneet kaikki nämä vuodet.

Kauppisen Pepellä oli myöhäisemmässä vaiheessa DDR:n ihme,  Trabant-pahviauto, jolla osa bändistä pääsi keikoille, joskin aina kun menimme Tikkakosken ohi niin kaikki huusivat Pepelle ”paina kaasua muuten tikat lentää meidän lujempaa kuin tämä auto.”

Bändiä piti markkinoida ja niin Tumbe (se T.Vuorinen itse) lähetti, ties minne, kirjettä vähän kuin koulun teiniyhdistyksen nimissä. Siinä oli otsikkona hyvä iskulause, joka sopii tähänkin päivään: “Suosi koskelaista: se kaikki on kotiinpäin. Sopu vie eteenpäin”

Seppo ja Kurimus Snappertunassa, Sandnäsuddin Strand Cafessa

Keikkapaikkana Cafe on ainutlaatuinen, pojat soittivat " meren päällä ", asiakkaat istuivat sekä kahvilassa tai tanssilavan puolella nauttien virvokkeita. Yleisö saapui pitkin iltaa veneillään aina pikkulapsista raavaisiin suomalaismiehiin asti. Ihmiset muistivat hyvin Sepon hitit aina Kuukoirasta Prinsessaan, oli oikein nostalgiset 70 - 80 luvun tanssit.
Keikka oli 11.8.2009, juuri keskellä suomalaista kesää parhaimmillaan, ja varmasti säilyy mielessä pitkään.

BeBop - ilta Tampereella,

Kurimus rakastaa soittamista,

kansa rakastaa tanssimista

 

 

Tamperelaiset ovat kokoontuneet kukin pienissä ryhmissään viettämään pikkujouluja. Hauskassa paikassa, hyvänä bändin ja kavereiden kanssa ilta onnistuu.

Tamperelainen yökerho on sisustettu mitä ihmeellisimmillä tavaroilla. Katosta roikkuu formula-auto, sata vuotta vanhoja levysoittimia, selloja, trapetseja, joissa keinuu tyttöjä, kristalleja, diskovaloja, Marilyn muovisena mutta näköisenä odotti ovella, tanssilattiaa siunaa näköisensä näköinen Elvis.

Aivoliitto 40 vuotta 1977 - 2017

 

Aivoliitto on järjestö kaikille niille, joilla on kielellinen erityisvaikeus tai jotka ovat sairastaneet aivoverenkiertohäiriön.

Juuri tällainen oli minun sairauskertomukseni vuonna 2000.

 

https://www.aivoliitto.fi/files/3267/aivoliitto_juhlavuoden_esite.pdf

 

Syksyllä v. 2000 oli minulla erityinen juhlavuosi, minä täytin silloin pyöreät kuusikymmentä vuotta.

En ole koskaan perustanut noista juhlapäivien vietoista, niinpä lähdin matkalle kaksi viikkoa ennen varsinaista merkkipäivää ja palasin takaisin kun kaksi viikkoa oli kulunut.

Veljekset eivät malttaneet olla juhlimatta joten täytyihän heille järjestää jotain aihetta lauluun, ja lapset mukana ilonpidossa.

Sainhan viettää syntymäpäivät kaksi viikkoa ennen sairastumista.

 

Varsinainen tauti eli abskessi iski syyskuun lopussa v. 2000, viruksen aiheuttama aiheuttama sairaus jossa kaikki oireet olivat samankaltaiset kuin aivoverenvuodossa.

Kuntoutus alkoi välittömästi ja kuntoutussairaalat tulivat tutuiksi.

 

Aivoliiton juhlavuonna ovat aiheena aivot ja musiikki ja suojelijana toimii tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Kaikki huipentuu konserttiin 27.9.2017 Tampereella Tampere-Talossa.

Pääesiintyjinä Lenni Kalle Taipale.

 

Suomessa 14000 aivovauriota vuodessa, joista useimmat selviävät alkuhoidon ansiosta. Minä kaikeksi onneksi asun Helsingissä missä apu on lähellä, aivovaurio vaatii nopeaa liuotushoitoa, ja kyse on silloin minuuteista.

Seppo,Anna, Saara ja Laura toivottaa hauskaa kesää !