Valokuvia

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Paholaiset vetivät tehtaalta sähköt

 

Vuoden 1962 kesä alkoi Äänekosken seudun nuorille ja tanssijoille hienosti, Hirvaskankaalla avattiin uusi tanssipaikka, se sijaitsi nykyisen ABC:n risteyksessä, hiekkakuoppien takaisella mäellä.

Uusi lava ja soittamassa Keski-Suomen tunnetuin rautalankaorkesteri, The Four Devils, twist - ilta saattoi alkaa. Ajan tavan mukaan tango oli vielä hallitsevampi ja siksi sama bändi soitti ensin kaksi tuntia rautalankaa, vaihtoi sitten vaatteet ja toi haitaristin lavalle - tangon taikaa alkoi, poski poskea vasten.

Joku onneksi muisti läheisen tervatehtaan parin kilometrin päässä. Sopu löytyi nopeasti tehtaan kanssa ja jatkojohtoa vedettiin pitkin metsiä. Uusi sähköinen musiikki sai uuden ajan nuoret lankkulattialle ja tangoihmiset pihalle limsapulloille, ehkä metsään muillekin pulloille. Pieni viivästyminen ei kesäisessä lauantai-illan huumassa haitannut.

Hirvaskankaan avajaisiin oli tilattu paras orkesteri, The Four Devils Suolahdesta. Taitava ryhmä, joka soitti musiikkia laidasta laitaan vaikka rautalankabändinä tunnettiinkin. Emma ja Besame mucho soitettiin niin rautalankana kuin loppuillan tango- ja humppatunneilla.

The Four Devils voitti Keski-Suomen yhtyemestaruuden vuonna 1963, The Steeples Jyväskylästä koki armottoman tappion, jota muistetaan vielä tänäkin päivänä. Tämä suolahtelainen paholaisbändi oli 15-vuotiaan bändiurasta haaveilevan Sepon ihailun kohde.

Bändissä soittivat Aarne Ilves rumpuja, Raimo Kupari ja Pekka Paakkarinen kitaroita, Heimo Helin bassoa ja laulusolistina oli Riitta Kinnunen.

Yhtyeen manageri ja laulujen sovitukset olivat äänekoskelaisen Jukka Vainikaisen käsialaa. Vainikainen itse tunnnettiin myös taitavana jazz-kitaristina.

Seuraavaksi kesäksi The Four Devils tilattiin pitkälle kiertueelle Tivoli Sariolan musiikilliseksi vetonaulaksi. Se oli rautalankabändien kulta-aikaa.

Pojat soittivat jopa tivolirekkojen lavalla toivottaen yleisön tervetulleeksi.

Tivolissa he tapasivat englantilaisen, lasinsirujen päällä tanssivan muusikon Conrad Isidoron ja siltä istumalta hänet pyydettiin laulajaksi sekä rumpaliksi Devilseihin.

Isidoro oli kotoisin Dominikaanisesta tasavallasta ja, tämä tummaihoinen (silloin vielä ihme) taiturimies sopi hyvin laulajaksi yhdessä Riitta Kinnusen kanssa.

Aarne oli opiskelemassa Vaasassa, ja talvella keikkailtiin enimmäkseen Pohjanmaalla. Keikkoja oli siihen aikaan runsaasti, nuoret miehet jaksoivat viedä Suomea rockin uuteen aikaan.

Muistissa on hyvin myös keikka Äänekoskella työväentalolla, jossa bändi oli  Suomessa suuren suosion saavuttaneen englantilaisen The Renegades-yhtyeen lämmittelybändinä vuonna1964.

The Four Devils -yhtyeen ura kesti vuodesta 1962 aina 1968 asti, kunnes armeija vei pojat valtion hommiin. Devils-yhtyeestä jäi Raimo Kupari ainoana ammattimuusikoksi, hän tekee edelleen kitaroita sekä itselleen ja myös muille hienoiksi työvälineiksi. Raimon upeasti soivat kitarat tunnetaan nimellä ”CURAMI Guitars”. Tässä on taas yksi vaikuttava osoitus Äänekosken ja Suolahden seudun väen käsityön taidoista.

Kuvassa laulaja Tuuli Pauliina

Äänekoskelaiset jaksavat yrittää.

 

Kyllä Toini Niskaselle täytyy näyttää isoa peukkua. Äänekosken Grand Old Lady – Toini Niskanen jaksaa yrittää. Hän järjestänyt Tansaniaan paljon hyvää, paljon toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Jo 28 vuoden aikana on saatu muun muassa orpojen opiskelijoiden koti ja peltikattoja monen talon päälle, kummilasten toiminnassa on mukana noin 60 lasta, jotka ovat päässet jo koulupolulle, ja lisäksi paljon, paljon muuta – Tansaniassa ymmärretään.

Lions Liitto on myöntänyt Toini Niskaselle valtakunnallisen kunniamaininnan Toini Niskaselle 26.10. Kunniakirjaa oli ojentamassa myös äänekoskelainen Risto Tuulensuu.

Samaan aikaan myös Ky Niskanen viettää 65 – vuotis juhlaa. Ensin Esko oli johtajana ja nyt hänen poikansa Timo. Esko aloitti torin kulmalla ja siitä Säästopankin taloon. Seuraavana nykyisen Kukkakaupan paikalle ja siitä Alkon viereen. Koskikeskukseen muutto on viimeinen kaupan pitopaikka. 65 vuotta on ja matkaa on tullut noin viisisataa metriä. Lyhyet on muuttomatkat Äänekoskella.

Laukaassa saadaan aikaan toisenlaista, siellä uskotaan suomalaiseen iskelmään niin kovasti, että tulossa on kolmipäiväinen musiikki-ilottelu.

Äänekoskelainen Tuuli Piltonen, taiteilijanimeltään Tuuli Pauliina, voisi aloittaa festarikesän juuri Laukaassa, onhan hänen levyttämänsä laulu ”Let the years go by ” laukaalaisen Petri Tuunaisen osaksi säveltämä.

Mukavaa kuuluu myös seudun jazz-harrastuksesta, Suolahdessa harrastetaan nuorisolähtöistä jazzia. Toiveena olisi kuulemma päästä sopimaan Keitele-jazzien kanssa sopivista aikatauluista. Toivottavasti se järjestyy, olisikohan se Keitele-jazzille yhtä uutta loikkaa, harrastus kasvaa.  Keitele Junior Jazz voisi olla aivan kansainvälisestikin oiva jazzinnostus.

Konginkankaalla on aina hyvä tunnelma. Nyt seillä yritetään saada Maneesi-toimintaa käyntiin. Komeat piirustukset odottavat pöydällä myönteistä päätöstä. Hevosurheilu kaipaa tämäntapaista urheilukeskusta, kyllä jo viime kesänä vietetyt Suviseurat näytti kuinka suuret juhlat osataan myös Konginkankaalla järjestää.

Kun talvi menee ohi niin saadaan Tärttämäki-silta avajaiskuntoon jo juhannukseksi. Sinne Tärttämäen huipulle pitäisi saada lepo- ja pysähdyspaikka turisteille. Sieltä näkisi Äänekosken komeat maisemat ja kaksi kehitystä eteenpäin vieneet sillat. Äänekosken luonto on vaikuttavaa.

Siinä on monensorttista yrittäjää, mutta Äänekoski on kasvava teollisuuspaikkakunta siksi se tarvitsee uusia yrittäjiä.

Kuva: Petri Tuunainen

Seppo Närhi
Matti Auranen
Tapio Hamara
Seppo Raatikainen
Seppo Närhi